Paulan Kirjasto 14

Heissan taas kaikki iloiset blogitlukijat,

Kylläpä pari viikkoa vierähtää nopeesti. Tuntuu ihan, että vasta eilen PK ilmesty viimeksi. No kumminkin, tällä kertaa Paulan Kirjasto keskittyy uunituoreeseen, tapetilla olevaan teokseen. Ei, kysymyksessä ei ole suinkaan pullapitko saatikka liiskattu kärpänen tapetin hienossa kuviossa. Kyseessä on Peter Franzénin teos Tumman veden päällä, joka on vasta noussut uudestaan kaikkien huulille elokuvan muodossa.

Kirja on julkaistu 2010 Tammen toimesta. Sivuja kirjassa on 320, eli ei mikään ylitsepääsemättömän paksu vaan ihan normaalin pituinen ja kokoinen ja näköinen teos.

Peter Franzén on vuonna 1971, silloisessa Kemin maalaiskunnassa, syntynyt suomalainen näyttelijä. Hänet tunnetaan parhaiten elokuvista Rukajärven tie, Rööperi, Koirakynnen leikkaaja ja Rölli ja metsänhenki. Lisäksi hän on näytellyt erikielisissä elokuvissa, kuten saksan, viron ja unkarinkielisissä. Perhettä hänellä on sen verran kuin vaimo ja poika.

Kirja sitten: Pieni Pete-poika joutuu elämän koetuksiin, kun tavallinen kotielämä muuttuu kouluun lähdön myötä. Myös perhe-elämä muuttuu. Vanhemmat muuttuvat. Yhtäkkiä Pete huomaa asuvansa äitinsä ja siskonsa kanssa pienessä kerrostaloasunnossa. Isä huutaa rappukäytävässä humalassa ikäväänsä. Äiti käskee lasten olla hiljaa ja keskittyä teeveestä tulevaan elokuvaan. Kaiken lisäksi Peten elämään ilmestyy toinen isä, hänen oikea isä. Vaikka kasvatti isää ei korvaa mikään, hänestä on hauska viettää aikaa oikean isänsä kanssa. Isän myötä Pete tutustuu myös ruotsinkielisiin sukulaisiinsa. Todellinen ihannekuva vanhemmista murskautuu todellisuuden pyörteisiin.

Kirja on fiktiivinen kertomus, joka perustuu osittain Franzénin omiin kokemuksiin. Lukukokemus oli nautinnollinen, tosin paikoin hieman liian todellinen ja liioitellusti kuvattu. Kirja on kerrottu kokonaan pienen pojan näkökulmasta, mikä sai lukijan tarinan pyörteisiin, ja miettimään elämän tärkeitä asioita. Kirjan kannesta voi jo päätellä, että ovi, jota kohti poika on kulkemassa, on portti todelliseen elämään ja ymmärrykseen. Oven takaa paljastuu todellisuus, realistinen näkemys elämään. Kirja ansaitsee 3 ja puoli tähteä.

Tässä kaikki tältä erää. Ensi kerralla on taas vanha kirja. Mikä? Tjaa, son allekirjoittaneelleki vielä yllätys. Ihmettelette varmaan, mikä tuo Kemin maalaiskunta on. No paljastettakoon: se on vuodesta 1979 tunnettu nimellä Keminmaa. Ensi kertaan.

Paula Kronqvist

Lähteet: 
Tammi, Tumman veden päällä
Peter Franzén, wikipedia
Lapin Kirjasto

Teemu, aaltosen uusi harjoittelija!

Moro!

Mie oon Pehkosen Teemu Rovaniemeltä, taino oikeastaan virallisesti Lieksasta mutta Rollossa kasvanu ja eläny elikkä se on se oikea kotipaikka. ”Home is where the heart is”, tais joskus joku sanoa. Lieksasta sen verta että se on semmonen pikkukaupunki Pohjois-Karjalassa, about 100 kilsaa Joensuusta. Oon 21 vuotta nuori Humakin kansalaistoiminnan ja nuorisotyön opiskelija, joten ”isona” minusta tulee yhteisöpedagogi (Lapsena halusin että minusta tulisi isona dinosaurus- tai hyönteistutkija).. Meikällä on aika ollu ongelma pistää itestä yhtään mittää paperille, mutta mitä tässä nyt osais äkkiseltään sanoa niin olen päällepäin aika rauhallinen ja jalat maassa tyyppi, mutta ootappa ku päästään tutustumaan paremmin niin voipi olla aika korkealentosta ja terveellä tavalla hämärää juttua luvassa. Juttuja mitkä saapi hyvälle tuulelle ja joitten kans voi hetken rentoutua on hyvä musiikki (tämän suhteen olen erittäin kaikkiruokainen), leffat (Leijonakuningas = maailman paras leffa),  ruoanlaitto (sipulia ja chiliä kaikkeen) ja pelailtua tulee varmaan kaikissa eri muodoissa (tietsikka-, konsoli-, ja lautapelit). Oiskoha siinä tärkeimmät? Ei piä vielä paljastaa kaikkia temppuja että mielenkiinto säilyy.

Nytte oon jouluun asti harjottelussa nuorisotiedotuspiste Aaltosessa mutta saatamma nähä muillaki tiloilla ku niissäki tulee pyörittyä.
”Hakuna Matata”

Näkemisiin
-Teemu

Paulan Kirjasto 13

Heippa taas kaikki Adapterin lukijat,

puoli vuotta on menny että vilahti. Paulan Kirjastokin oli isolla pienellä tauolla, mutta ei enää! Laiskottelu saa jäädä. PK on mukana jälleen uusin kuvioin. Jatkamme samalla toimintamallilla. Tutustutan teidät tämän ”kauden” aikana kirjaston ihmeellisiin saloihin (joista en itsekään ehkä tiedä ;) ) ja mielenkiintoisiin kirjallisuuden eri lajeihin. Lisäksi maustan julkaisuja erilaisilla kivoilla yllätyksillä. Olettehan valmiita?? Minä en, mutta nyt mennään…

Tämän kerran kirja jatkaa menoa siitä mihin viimeksi jäätiin. Elikkä nyt on vuorossa… tattadadaa… vanha kirja. Astrid Lindgrenin Saariston lapset on jo vuonna 1965 ilmestynyt lastenkirjallisuuden klassikko, jota lukevat niin vauvat kuin vaaritkin… ja kaikki muutkin siltä väliltä. Teos, jonka minä luin, on julkaistu vuonna 1985, seitsemäntenä painoksena, Laila Järvisen suomentamana. Ruotsinkielinen alkuteos kantaa nimeä Vi på Saltkråkan. Kirjasta on julkaistu jo 14 painosta. Lisäksi teoksesta on tehty viisi elokuvaa ja kaksi TV-sarjaa.

Astrid Lindgren (1907 Vimmerby – 2002 Tukholma, 94v) oli maailmanlaajuisesti tunnettu ruotsalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten teoksistaan Peppi Pitkätossu, Vaahteranmäen Eemeli sekä Veljeni Leijonamieli. Hänen esikoisteoksensa oli Britt-Marie lättar sitt hjärta (Riitta-Maija keventää sydäntään). Lindgren on elämänsä aikana palkittu monesta eri kirjasta: kaiken kaikkiaan lähes 40 palkintoa (mm. Ruotsin valtion kirjallisuuspalkinto 1959 ja Right Livelihood -palkinto 1994) sekä huomionosoituksiakin on sadellut. Hänen mukaan on nimetty kaksi Ruotsissa lastenkirjallisuudelle jaettavaa palkintoa.

Kirja kertoo Melkerssonin perheestä, joka vuokraa saaristomökin kesäksi Saltkråkan –nimisestä saaresta. Perheeseen kuuluu isä Melker sekä neljä lasta: tytär Malin ja pojat Johan, Niklas ja Pelle. Perheen isä on kirjailija. Kesän aikana he tutustuvat Saltkråkanin asukkaisiin, ja tulevat osaksi heitä. He saavat paljon uusia kavereita, niin ihmis- kuin eläinystäviä. Paljon hauskoja (ja myös vähän surullisempiakin) kommelluksia heille sattuu kesän aikana, mutta kaikki päättyy kumminkin hyvin.

Annan kirjalle 3 tähteä. Kirja oli viihdyttävä ja hyvä, mutta omaan mieleeni hieman lapsellinen. Ei siinä mitään, lukisin kyllä uudestaan. Huumoria ja viihdyttäviä vastoinkäymisiä on kirjassa tarjolla runsaasti, jotka saivat usein pudistelemaan päätä pieni hymynkaare suupielessä.

Tällä ”kaudella” aion olla tunnetusti jälkiviisas. Haluan kunnioittaa tekijänoikeuslakeja, joten ilmoitan tässä ja nyt mistä olen hankkinut tietoni. Wikipediasta ja kustantajien sivuilta olen onkinut tietoni kirjailijoista, kuvat ovat omia amatööriversioita :) ja tiedot kirjasta on saatu itse kirjan kansien sisältä ekalta sivulta alkaen. Lisäksi Lapin kirjaston sivuista on ollut paljon apua.

Tässä tämän kertaiset lähteet:

Lapin Kirjasto

Saariston lapset

Astrid Lindgren

Tässä kaikki tällä kertaa. Ensi kertaa odotellessa…

Paula Kronqvist