RajaRock

Käytiin Inarissa Raja Rock tapahtumassa, mukana meillä oli Horizons bändi Torniosta.
Paikalle oli saapunut nuoria muusikoita ja media-alasta kiinnostuneita myös norjasta ja venäjältä. Hiukan pidennetyn viikonlopun aikana bändinuoret saivat soitinkohtaista opetusta, treeniaikaa, palautetta kokeneemmilta muusikoilta ja lopuksi lauantaina ivalon nuorisotalolla järjestettiin keikka, jossa jokainen bändi pääsi vetämään muutaman biisin. Samaan aikaan me mediaryhmäläiset valo- ja videokuvattiin, tehtiin haastatteluja ja taltioitiin tapahtumaa. Monikansallisuudesta johtuen kaikki asiat luonnollisesti hoidettiin englannin kielellä, joka toi omaa haastavuutta tapahtumaan. Reissu kuitenkin oli kaikinpuolin hauska ja viihdyttävä.

Tässä vielä pari valokuvaa pelipaikoita:
                

                                        ILOISTA VÄKEÄ

                                        HORIZONS

Paulan kirjasto 2

Tervehdys kaikille!

Tällä kerralla Paulan kirjasto arvostelee vanhan kirjan. Kerroin viime kerralla, että joka toisella

kerralla arvostellaan vanha ja joka toisella uusi kirja. Uudeksi kirjaksi määrittelen kaikki 2000-

luvulla kirjoitetut kirjat. Ja vastaavasti vanhat kirjat on siitä vanhempia. Viime kerralla oli vuonna

2010 ilmestyny kirja.

Tämän viikon kirja on sarjakirja, eli se on jostain kirjasarjasta. Alan tästä lähtien käyttää outoja

omia termejä, joten pitäkää varanne. Kirjan nimi on Sweet Valley High -kirjasarjasta ensimmäinen

kirja Tuplarakkautta. Kirjan on kirjoittanut Francine Pascal, ja se on julkaistu vuonna 1983, tosin

lukemani nide onkin neljäs painos ja vuodelta 1998. Julkaisija on Otava ja suomentaja on kuuluisa

Jaana Kapari, joka on suomentanut myös Harry Potterit. Kirjassa on 189 sivua. Sarja on lähemmäs

50 kirjan mittainen, jossa on lisäksi kuusi lisäkirjaa. Sarjan kirjat tunnistaa valkoisista ja lisäkirjat

mustista kansista. Kirjat ovat lyhyitä: jokaisessa on alle 200 sivua. Niissä on kappaleet lyhyitä, ja

helppo tarinankerronta, jotta lukija pysyisi mukana juonikäännöksissä ja muissa mahtavissa

tapahtumissa.

Francine Pascal (s. 1938) on yhdysvaltalainen kirjailija. Sweet Valley High -sarjan keksiessä hän

aikoi aluksi tarjota sitä tv-yhtiölle, jotta tästä tehtäisiin päivittäinen sarja, mutta ystävien

suosituksesta hän kumminkin siirsi ajatuksensa paperille. Hän on kirjoittanut myös Caithlin-trilogian

(1985-1988) ja Fearless-sarjan (2000-2003).

Kirjasarjan päähenkilöinä ovat identtiset, lukioikäiset kaksostytöt Elizabeth ja Jessica Wakefield.

He asuvat Sweet Valley -nimisessä kaupungissa Kaliforniassa. Heidän perheeseensä kuuluvat

yliopistoa käyvä isoveli Steven, sisustussuunnittelija-äiti Alice ja menestyvä asianajaja Ned

Wakefield. Molemmat kaksosista ovat suosittuja ja hauskoja persoonia, mutta Elizabeth on hillitty

ja harkitseva, taas kun Jessica on menevä ja toimii mielijohteesta. Vaikka he ovatkin samannäköisiä,

ystävillä ei silti yleensä ole vaikeuksia erottaa heitä. Elizabeth on kiinnostunut kirjoittamisesta ja

toivookin olevansa joskus kuuluisa reportteri tai kirjailija. Hän kirjoittaa Sweet Valley High:n

omaan koululehteen artikkeleita, lisäksi hän pitää salaista Silmä&Korva -juorupalstaa. Jessican

mielenkiinnonkohteet taas vaihtuvat lähes joka käänteessä. Muutama ehdoton kumminkin löytyy:

shoppailu, juonittelu, huutosakki ja suosittu sisarkunta Pi Beta Alpha. Tyttöjen ja heidän perheensä

lisäksi kirjoissa kerrotaan myös heidän ystävistään ja heidän salaisuuksistaan.

Jokaisessa kirjassa on oma juonensa. Yleensä pääjuoneen on kiinnitettynä myös sivujuoni, joka taas sivuaa seuraavan kirjan juonta, eli se johdattelee lukijaa seuraavaan kirjaan. Näin

kokonaistarina pysyy kasassa ja mielenkiinto ei lopahda kesken. Tässä kirjassa Elizabeth ja Jessica

ovat iskeneet silmänsä koulun jalkapallojoukkueen kapteeniin Todd Wilkinsiin. Hän on pitkä,

komea, ystävällinen ja suosittu. Jessica yrittää parhaansa mukaan päästä Toddin suosioon, mutta

kun selviää, että Todd on ihastunut Elizabethiin, Jessica yrittää raivata hänet pois tieltä. Siinä ohella

heidän isoveljellään on salaisuus, jota hän ei halua paljastaa, isällä on epäilyttävä suhde erääseen

kollegaansa ja äiti on kiireinen töissä, ettei ehdi huolestua muista perheenjäsenistä.

Kirjalle annan arvosanan 5, koska kirja kertoo yksityiskohtaisesti Elizabethin tunteista joutuessaan

katselemaan Jessican kieroa peliä sivusta. Se on koskettava ja herkkä, ja lukijan on helppo

samaistua. Kirjojen lopussa kerrotaan aina parilla virkkeellä seuraavan kirjan juonta, joten lukija

vain innostuu. Kuten jo sanottua, kappaleet olivat lyhyitä ja teksti suurta, että kappaleet meni

nopeasti lukea. Lukija ei turhaudu kirjan paksuudesta. Juonen käänteet ovat jännittäviä ja

mielenkiintoisia, ja ajankohtaisia nuorten elämässä, no, ainakin amerikkalaisessa.

Että tällaista tällä kerralla. Ensi kerralla on taas uusi kirja. Mikä? Se selviää sitten!

Hyvää loppusyksyn jatkoa kaikille ja varokaa liukasta.

Paula Kronqvist

Ensilumi ja TET

Mää heräsin tännään varttiavaille seittemän ja kävin kattoon lämpömittaria niin sehän näytti jo kaheksan astetta pakkasta. Sillon mietin että toivottavasti ei tuu vielä lunta. Nyt tässä aaltosessa ko oon päivän pyöriny ja nyt ko katoin ikkunasta ulos, nii mitäs siellä sitte tuleekaan. Luntapa tietenki. Kesä oli niin kylmä ja lyhyt, niin en ois halunnu, että vielä alkaa tulemaan lunta. Mutta eikös ensilumi aina kuitenki sula pois? Minun rehtori kysy viime talvena aina ko se tuli vastaan että 'Noh, onko siellä Torniossa lunta?' niin nyt voin sanoa että täällä on jo lunta!

Oon siis Lotta Pohjola ja täytin tuossa kesällä kaheksantoista vuotta. Vietän tässä juuri viikon kestävää syyslomaani. Minun lempiväri on sininen ja ehkä vähän punanenki. Tykkään melkein kaikesta ruuasta, mutta inhoan yli kaiken kaikkia puuroja, hernekeittoa ja riisiä, mutta Golden Flowerin riisi on sitte ihan eri asia. Suklaa on tosi hyvää, varsinki susupalat!

Oon siis tänään täällä aaltosessa ja kirjotan tänne blogiin, koska mulla on TET-päivä tänään. Mie opiskelen Kaustisen musiikkilukiossa eli College of music:ssa. Oon toisella vuosikurssilla ja siihen sisältyy kaksi tet-päivää ja saa mennä mihin tahansa koulupaikkaan, esim. yliopisto tai amk, tai työpaikkaan. Mie oon sillon kun on oikea tetti, niin löllöttelemässä Kuusamon tropiikin altailla, joten käyn ne nyt syyslomalla. Tornion Yhteislyseon lukiossa on että kaikki menee yhdessä tutustumaan Oulun yliopistoon, niin tämä meijjän tet on samalla ajatuksella, mutta kaikki saa mennä ihan minne haluaa.

Opiskelen siis siellä Kaustisella musiikkilukiossa. Jos joku ei tiiä, niin Kaustinen on Kokkolasta n. 40 kilsaa sisämaahan päin. Kaustinen on tosi pieni kunta. Siellä on halpa-halli, K-market ja S-market, Kappelin grilli ja Corner pizza& Kebab. Nii ja meän koulu. Ko ajaa Jyväskylään päin menevää tietä, niin minuutti ja Kaustinen on menny jo ohi. Se isoin juttu siellä tietenki on meidän koulu. Hikipedian määritys meän koulusta on "The Suomen virallinen Hippi-oppilaitos", niin mitäpä siihen lisäilemään.

Ennen Kaustiselle muuttoa opiskelin Torniossa tuolla Lappialla media-assistentiksi kolmen jakson verran ja kaks jaksoa kulutin aikaa lukiolla. Täälläki koulunkäynti oli tosi mukavaa ja tykkäsin paljon olla AV puolella. Kuitenki päädyin lähteen kaustiselle, koska oon aina tykänny musiikista ja haluan isona musiikin opettajaksi ja tämä meidän koulu on myös siitä erityinen, että siellä saa tehdä myös kaikkia media juttuja. Meillä on esimerkiks tiedotustiimi, joka tiedottaa kaikista koulun tapahtumista esimerkiksi tekemällä julisteita. Ja sitte meillä on nettilehti ja ihan oma radio-ohjelma. Niitten kumpaisenkin nimi on Rakkaustinen. Nettilehden juttuja pääset lukemaan tästä.

Sillon ko mie menin seiskaluokalle niin aloin käymään radiokerhossa täällä aaltosessa, joka on pystyssä vielä nykyäänkin. Joka keskiviikko iltapäivä tulin tänne aaltoseen tekemään radiojuttuja ja sehän se oliki tosi kivaa, varsinki sitten ko päästiin tekemään lähetyksiä. Ensimmäiset lähetykset oli semmosia että luettiin suoraa paperista kaikkia tosi mielenkiintosia uutisia ja vähän aina sitte alettiin naureskelemaan ko meni senat sakasin. Siitä kuitenki kehityttiin ja alko tulemaan luontevammin juttua. Radiokerhon myötä siis aloin kiinnostumaan enemmänki näistä media jutuista ja päädyin opiskelleen sitä alaa. Ja vaikka sitä en loppuun asti käynykkään, niin nyt oon nykysessä koulussa mukana kaikessa media hömpässä. Radiokerho siis kannattaa;)!

Eka kerta HEKE

Eilettäin pelasin tuota rankkaa peliä ensimmäistä kertaa elämässäni. Nyrkkeilyn myötä olin lähes sydänkohtauksen partaalla. Mutta eipä siinä, nauratti ainaski jossei muuta. Evelle isot kiitokset uusavuttoman opettamisesta, otetaan uuestaan matsi taas kuha tuut. Ja Jesselle erityiskiitokset mariokart-rallista, vilikkuuko vieläki silimissä? Mulla ainaski. Ja Paulalle vielä isot kiitokset kirja-arvostelun tekemisestä, sen voit lukia tuosta alemmasta päivityksestä. Mediaillat aaltosessa keskiviikkoisin klo. 18-20, tuu käymään!

-Soikkeli

Paulan kirjasto

Heippa kaikille!

Olen Paula Kronqvist ja alan nyt tästä etteenpäin pitämään kirja-arvostelu palstaa täällä Adapterissa. Tarkoitukseni on kirjoittaa joka toinen viikko jostakin kirjasta arvostelu ja suositukset. Joka toinen viikko on joku uusi kirja ja joka toinen joku vanha. Arvostelujärjestelmäksi olen päättänyt valita 1-5 tähteä, joista 1 on huonoin ja 5 parhain.

Olen itse himolukija, luen joka ilta vähintään tunnin jotakin kirjaa. Lähinnä luen

rikosdekkareita tai sarjoja, kuten Harry Potter, Twilight, Maria Kallio ja Harjunpää yms, mutta olen lukenut myös biografioita ja elämänkertoja mm. ABBAn ja Walt Disneyn. Pyrin aina lukemaan koko kirjasarjan, että en sinänsä ole kaikkiruokainen kirjojen suhteen. Mutta pyrin lukemaan vaihtelevaa kirjallisuutta, jotta te lukijat voitte samaistua niihin ja kiinnostua lukemisesta.

Tämänkertainen kirja on Leena Lehtolaisen ”Minne tytöt kadonneet”. Kirja on ilmestynyt

vuonna 2010, ja se on ollut myynnissä kaikissa lehtipisteissä. Kustantajana toimii Tammi. Kirja on

uusin Maria Kallio -dekkari. Lehtolainen on kirjoittanut muitakin dekkareita ja nuorten kirjoja mm.

Ja äkkiä onkin toukokuu (1976), Henkivartija (2009) ja Kun luulit unohtaneesi (2002).

Maria Kallio on Leena Lehtolaisen luoma poliisihahmo, joka työskentelee Espoon poliisissa

tutkien rikoksia, ryöstöjä, murhia ja muita henkirikoksia. Muita Mariasta kertovia kirjoja ovat mm.

Ensimmäinen murhani (1993), Kuolemanspiraali (1997) ja Ennen Lähtöä (2000).

Kirjojen aikana hän menee naimisiin, saa lapsia, ylenee poliisivoimissa ja vaihtaa työpaikkaa. Tässä jo 11:ssä Maria Kallio -dekkarissa hän siirtyy Espoon poliisiin uudestaan ylikomisaarion virkaan ja toimimaan

outojen katoamistapausten tutkimuksen johtajana aputovereinaan hänellä toimivat aina niin

mukavat Pekka Koivu ja Ville Puupponen. Kolme nuorta maahanmuuttajatyttöä on kadonnut

oudoissa olosuhteissa. Heidän perheensä ovat huolissaan ja kaverit ja koulutoverit ihmettelevät,

minne tytöt ovat kadonneet. Tutkimustyö saa nopean käänteen, kun maahanmuuttaja Noor Ezfahani

löydetään kuolleena koulun takapihalta. Marian tutkimussolu saa käskyn toimia yhteistyössä

henkirikosjaoksen kanssa, joka tutkii murhaa. Maria uskoo katoamistapausten ja murhan liittyvän

toisiinsa. Saadessaan yhä enemmän selville tapauksista Maria joutuu aina vain syvemmälle outoa

maahanmuuttajia vastaan kohdistuvaa liikettä. Kaiken lisäksi mielessä kummittelee pommiräjähdys

Afganistanissa, johon Maria on vähällä kuolla.

Kirjassa on 342 sivua, eli se on paksuultaan ihan tavallinen dekkari. Se ei ollut mitenkään

tylsä, ettei sitä olisi tehnyt mieli lukea, mutta tapahtumat kulkevat vähän liian nopeasti ilman että

lukija pysyy mukana. Jotkut kirjan tapahtumat eivät liity tarinankerrontaan mitenkään, ne vain

tapahtuu osana sivujuonta. Tarina oli mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava nopeine käännöksineen ja outoine tapahtumineen. Kappaleet olivat lyhyitä, ja ne tempasivat mukaansa. Kun luin kirjaa koulussa välituntisin ja huomasin, että kirjan kappale lähestyy loppuaan, minun oli pakko ehtiä lukea kappale loppuun ennen tunnin alkua.

Arvosanaksi annan 4 tähteä, koska tarina oli muuten hyvä sen sekavaisuutta lukuun ottamatta, ja tarina oli ajankohtainen koskien maahanmuuttajiin koskevia ennakkoluuloja. Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa dekkarit ja haluavat hyvän lukukokemuksen. Jos haluat lukea kirjan, löydät se Tornion kirjaston dekkariosastolta yläkerrasta palvelutiskin yläpuolelta.

Että tällasta tällä kertaa. Seuraava arvostelu ilmestyy kahden viikon päästä keskiviikkona. Nähdäämpä silloin!

Tv: Paula Kronqvist

KinoAaltonen

Knuutin seikkailut osa 1

Keskiviikko 12.9, pieni kuutti saa uuden kodin Tornion nuorisotoimelta, kun Elämä Lapselle -konsertin järjestäjät lahjoittavat kuutin avokätisesti lehdistötilaisuudessa olleille reporttereille. Kuutti näyttää tullessaan tältä:

Kuutti on uudesta kodista jännittynyt, eikä tiedä, miten päin pitäisi olla. Kuuttia heitellään työntekijältä toiselle, jos joku ei kuule, tai ei reagoi, joutuu kuutti tiukkaan paikkaan, nyrkin puristuksiin ja lentelee ympäri aaltosta.

Perjantai 28.9, kuutti saa erityisen kovasti huomiota, kun aaltosessa on kaatokaffit ja väkeä tulvii ovista ja ikkunoista. Pakis nimeää kuutin Knuutiksi. Knuutti on ruotsia, ja tarkoittaa Nuuttia. Knuutti aloittaa elämänsä mittaisen seikkailun. (Tässä vaiheessa knuutin pyllystä leikataan Silja Linen mainoslappunen pois.)

Ensimmäisenä Knuutti haluaa uusia ystäviä, häntä eestaas heittelevien tilalle. Knuutti selittää ja selittää, kertoo innoissaan lyhykäisestä elämästään, ja siitä, kuinka inhottavaa on olla erillään koko perheestä, kun siskot ja veljet jaeskeltiin laivalla menemään. Muutama toveri lens laianki yli. Nyt Knuutti on yksinäinen sielu, joka tarvitsee uuenlaisen perheen.

Knuutin läsnäolo aiheuttaa hämmenystä, ja toinen pieni on vielä ihan paineissa saamastaan huomiosta.

Knuutti tutustetaan kortinpeluun salaiseen maailmaan. Ja voi jumalauta, mikä alottelian tuuri Knuutilla on.

Speden pelissä Knuutti on tasoltaan erittäin nopea. Vaikka sitäkin pelas ekkaa kertaa..

Knuutti ei ole ihan varma, mitä sen pitäs suuhunsa panna, nii se alakaa kokkeileen ja testaileen. Sokeri on paha. Knuutti syöksyy sokerikippoon niin antaumuksella, että..

sille tullee PIPI.

Knuuttia harmittaa niin paljon, että se tekee typerästi, ja juo pöyällä olleen käsidesin tyhyjäksi, ja sitten kärsii rapulamaisesta olosta.

Yhtäkkiä Knuutti on kadonnut, ja pitkän etsinnän ja huhuilun jäläkeen se löytyy pakastimesta. Siellä se kävi vetämässä vähän leebeniä, kuitenkin kärsimys vessassa oli niin kammottava. Mutta elinolot pakastimessa ovat pienelle kuutille täydelliset.

Knuutti Hertzilässä vieraana.

Knuutti Kanariansaarilla.

Loppupäivästä sen jutut alakaa kyllästyttään, ja sen suu pistetään umpeen. Siitäkös masentuneena Knuutti on itsetuhoinen...

..Ja vääntää itsensä paperisaksien huomaan. Sitten...

Knuutti katoaa, löyäkkö sie sitä tuosta?

Mitä Knuutille seuraavaksi tapahtuu, se on vielä arvoitus, sie saat tulla päättämään Knuutin kohtalosta, jos haluat. Täällä se piileskelee, ja on suostuvainen monenlaiseen(mutta ei mihinkään K-18 juttuihin), koska on vasta vauva.

-S