keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Tervehdys kaikki ihanat ihmiset!

Olen Ari-Pekka Alafrantti 22-vuotias nuori mies Torniosta. Tällä hetkellä opiskelen Peräpohjolan Opistolla nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi ensimmäistä vuotta. Harrastuksiini kuuluu monenlainen liikunta, mm. juoksu, hiihto ja uinti.




Koulutukseen kuuluu mediapassin suorittaminen, joka sisältää valokuvausosion. Kuvasin opiskelija Seija Hyyryläistä tehtävääni varten.


Vasemmanpuoleisessa kuvassa Seija esiintyy kiltin opiskelijan roolissa. Oikeanpuoleisessa kuvassa hevimuija on vauhdissa.












En ollut aikaisemmin käyttänyt järjestelmäkameraa enkä käsitellyt kuvia mitenkään. Oli mukava havaita, kuinka tietokoneella kuvaohjelmalla voi saada kuvista aivan erilaisia kuin alkuperäinen versio.


 



                                              Näissä kuvissa Seija poseeraa veikeästi tuolin kanssa. Ideana oli harjoitella kuvaamista siten, että mallilla on jotain rekvisiittaa kuvassa.

Kuvissahan voi käyttää mitä tahansa rekvisiittaa apuna: vain mielikuvitus on rajana.
Kokeilevaa kuvankäsittelyä
I'm a strong woman

                                                               

  
Järjestelmäkameralla kuvaaminen oli hankalaa, koska se poikkeaa paljon puhelimella kuvaamisesta. Sain kuitenkin otettua erilaisia kuvia ja muokkailtua niitä hieman. Samalla tuli tutuksi blogikirjoittaminen ja tekstin värittäminen omilla kuvilla. 
                                                                 
Haaveilu tekee hyvää - dreams come true :)

Ensimmäinen kohtaaminen "järkkärikameran" kanssa

Heissan tässäpä Hyyryläisen Seija Kemistä ja ikäähän on jo 53-vuotta..siis jonkin verran vanhempi, kuin muut opiskelukaverini.. ja olen suorittamassa mediapassia Aaltosessa, joka on osa koulutustani, eli opiskelen Peräpohjolan Opistolla, Nuoriso-ja vapaa-ajan ohjaajaksi, eli NUVA16

Tässä olisi katsottavaksi ensimmäisiä kuviani jotka otin  järjestelmäkameralla...eli olen siis ihan vihree tuolla saralla..tätä projektia teen ja veivaan yhdessä Ari-Pekka Alafrantin kanssa kavereiden kesken A-P
Onpa varsin mielenkiintoista oppia uusia juttuja! mitähän tässä vielä oppiikaan, kun opinnot etenee....







 Tässä kuvassa, on minun mielestä  sellaista hyvin mystistä ..
ja arvoituksellista, eli valojen sinffoniaa sanoisin.
 
                      ja tämä kuva kertoo varmaankin rennosta olosta koulupäivän jälkeen...

                        







Vakavaa mietiskelyä ja johan vähän naurattaakin jo..AP

                                        Salaiset agentit Tia & Antte  koulukaverit NUVA 16













Tässä vertailussa alkuperäinen ja muokattu AP

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Tanssiaiset

Opiskelijatoiminnan tuki ry järjesti tanssiaiset Peräpohjolan Opistolla koulumme oppilaille. Sali täyttyi lämpimästä ja rennosta tunnelmasta, upeista puvuista, hyvästä musiikista ja herkullisista tarjoiltavista. Tässä kokemuksia tanssiaisista järjestäjän ja vieraiden näkökulmasta:



Järjestäjä Julia Mikkola, 17v

Mitä muuta Opiskelijatoiminnan tuki ry järjestää?
  • Me pyritään aina siihen, että parannetaan opiston opiskelijoiden hyvinvointia.

Millaista on ollut järjestää tanssiaisia?
  • Kiireistä, mutta toisaalta myös tosi kivvaa että on saanu tehä vaikka mitä näitten etteen ja nyt se sitten palkitaan.

Mikä oli työläintä tanssiaisten järjestämisessä?
  • En osaa sanoa työläintä, kokonaisuudessa oli tekemistä kyllä.

Montako ihmistä on kutsuttu?
  • Kaikki Peräpohjolan opiston opiskelijat, henkilöstö, nuva opsot, kaitot ja apa-ryhmät

Kauanko tanssiaisten suunnittelussa on mennyt aikaa?
  • No tuossa kuukausi sitten me pistettiin tämä aluilleen ja siitä se sitten lähti.

Miten tanssiaiset on kustannettu?
  • Opiskelijatoiminnan tuki ry on kustantanut nämä tanssiaiset.

Mikä oli tanssiaisten budjetti?
  • Budjetti oli semmoset 300 euroa ja siihen sitten sisältyy kaikki tarjottavat ja kaikki muu mihin sitten on menny.
Mikä mielestäsi onnistui illassa hyvin?
  • Kyllä tämä ilta minun mielestä kokonaisuudessaan onnistu hyvin.

Mitä tekisit toisin?
  • Ehkä ois elävöittäny enemmän jos ois ollu elävää musiikki, se vois tuua semmosta tunnelmaa enemmän.
Anna illalle arvosana                                            


Terveiset blogin lukijoille
  • Hyvää blogia teette
Vieraat:

Kuka olet, minkä ikäinen olet?
  • Laura Muje, 16v
  • Eveliina Huhtala, 17v
  • Jimi Äijälä, 16v

Mitä mieltä olet tanssiaisista?

Laura: Onhan tää tosi kiva, että tämmösiä järjestetään
Eveliina: Tosi kiva, että opistollaki tapahtuu jotaki ylimäärästä tai erilaista välillä.
Jimi: Tosi kivat

Tiedättekö kuka illan on järjestänyt?

Laura: Joo
Eveliina: Joo se on se toiminnan tuki ry
Jimi: Oppilaat

Haluaisitko itse joskus olla järjestämässä tämän kaltaisia tapahtumia?

Laura: En välttämättä
Eveliina: Riippuu vähän millasella porukalla alettais tekkeen
Jimi: Miksei

Kuinka paljon on mielestäsi tanssiaisiin panostettu?

Laura: Aika paljon

Eveliina: Aika paljon on vieny voimia varmasti
Jimi: Aika paljon

Kuinka paljon panostit omaan asuusi? Ostitko jotain uutta?

Laura: Ostin kengät, mutta kaikki muu on vanhaa
Eveliina: Määki ostin vaan uuet kengät
Jimi: Tarpeeksi, ostin kauluspaidan

Mikä mielestäsi illassa on onnistunut hyvin, mitä tekisit toisin?

Laura: Kaikki evästykset oli hyviä, tykkäsin. Musiikki vois olla vähän erilaista
Eveliina: Kaikki tarjoilut on tosi hyviä. Mie ehkä keräisin työryhmän, joka alkais tekemään. Etten alkais kovin pienellä porukalla tekemään.
Jimi: Musiikki ja muutenki kaikki on onnistunu aivan hyvin. En tekis ite toisin.

Anna illalle arvosana                                    


Laura: 8½
Eveliina: 8
Jimi: 8½

Terveiset blogin lukijoille

Laura: Terve vaan
Eveliina: Hei vaan kaikille
Jimi: Kiitti

Terveisin: Henna & Veera









keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Voihan kananlento

Kanat ovat todella mielenkiintoisia eläimiä. Monet ajattelevat varmaan, että ne ovat vain tylsiä ja yksinkertaisia. Eikös ne siinä tapauksessa ole mitä parahinta seuraa?

Kesäkanala on parasta mitä kesäksi voi toivoa. Kolme kanaa ja kukko. Eipä tarvitse koko kesänä ostaa kaupasta kananmunia ja silti niitä on yli omien tarpeiden. Talon pihassa ei pysy hengissä mitkään istutukset, kun kanat pääsevät valloilleen. Niiden lempi kylpypaikka tulee nimittäin olemaan se sinun kauan kasvattamasi ja siistinä pidetty kukkapenkki, jota et missään nimessä halunnut ikinä hävittää. Nyt se päätös ei ollutkaan enää sinun. Hyvä, eikö vain?

Harmiksi eteen tulee muutto ja eihän kanoja raski pataan laittaa. Kanat tutuille ja diili siitosmunista uuden paikan sattuessa eteen.

Ja nyt siihen itse asiaan.

Voi sitä autuutta, kun löysimme omakotitalon, johon voidaan avopuolison kanssa muuttaa. Heti tiedettiin, että pihalle tullaan kesällä rakentamaan eristetty kanala. Meillä oli melkein kolme kuukautta aikaa suunnitella millainen kanalasta tulee, mihin se rakennetaan ja mistä hankitaan tarvikkeet. Meinattiin ostaa valmis työmaaparakki, joka olisi ollut eristystä vaille valmis kanala. Harkittiin sukulaisten peltisen puuliiterin siirtoa ja eristämistä. Jopa vanha puinen rehuvarasto oli harkinnassa. Kaikessa vain oli muttansa ja kalliiksi tulee. Päädyimme rakentamaan kanalan alusta saakka itse.


Kaikki puutavara ja naulat piti ostaa itse. Onneksi peltikatto saatiin sukulaisilta, sekä ulkoaidan verkko – se vain piti käydä itse Simosta punkkien seasta kaatamassa. Noin puoleen koppiin saatiin eristeetkin ilmaiseksi, mutta siihen toiseen puoliskoon piti käydä ostamassa. Huomattiin, ettei se todellakaan mitään halpaa puuhaa ole, tämä kanalan rakentaminen siis.

Rakentamisen ohessa laitettiin hautomakone hurraamaan ja sisään kahdeksan munaa. Yksi muna ei ollut hedelmöittynyt, mutta muut lähtivät kasvamaan. Kaksikymmentäyksi päivää niitä piti kolme kertaa päivässä kääntää ja veden määrää sekä lämpötilaa vahata. Sitten tipuja alkoi kuoriutua!

Oli se ihana tunne kun näki ensimmäisten tipujen kuoriutuvan. Eikä mennyt päivääkään siitä, kun viimeinen tipu kuoriutui, kun me jo haettiin seuraavaan satsiin munat.

Vaikka ensimmäisestä satsista tipuja jäi neljä ja toisesta seitsemän, niin alkuperäisistä on jäljellä enää yhdeksän ja neljä on ostettu tai haettu muualta.

Tiesittekö, että kanoillakin on selvästi havaittavissa olevia persoonia aivan kuin koirilla. Eikä ne ole sen tyhmempiäkään – niille voi opettaa mm. agilityä, ihan kuten koirille. Minulla onkin suunnitteella ostaa koiran naksutin ja alkaa treenaamaan minun lellikkikanan, Vohvelin kanssa kyseistä lajia.

Vohveli on meidän kanoista se kaikkein suosituin, lellityin, hemmotelluin. Syy lienee minun. Sillä kun ensimmäisenä kuoriutuneet tiput olivat meillä sisällä häkissä ja osin huoneen lattian vallanneina, Vohveli oli niistä se pienin (vaikka niin se on vieläkin). Kun muut kasvoivat ja hyppäsivät noin 40cm korkeudessa olevalle sohvalle, niin mitä Vohveli teki? Itki – tai huusi, koska oli yksin - alhaalla lattialla koska ei päässyt hyppäämään sohvalle. Sitä kävi sääliksi ja se piti joka kerta käydä erikseen nostamassa muiden tykö. Tätä jatkui viikon, ennen kuin se oppi itse hyppäämään. Tästä alkoi kuitenkin lelliminen.

Nykyään kun kanat ovat olleet ulkona vapaina ja takaoven jättää auki, niin ei aikaakaan kun Vohveli on ollut sisällä etsimässä ruokaa ja seuraamassa kuin koira. Aivan muidenkin lemmikkien tavoin se osaa ilmoittaa, koska on nälkä ja koska se tahtoo jotain.
Harmiksemme toista yhtä suurta persoonaa meillä ei ole huomattu. Vaikka jokaisella se silti on.

Otetaanpa esimerkkinä vaikka meidän uusin tulokas Mimi. Joka on ainoa maatiaisristeytyskana mitä meillä on. Mimi on myös ainoa väritykseltään harmaa kana, kun muut ovat joko ruskeita tai valkoisia. Se on se pienin, paanan pohjimmainen joka on mieluummin omissa oloissaan yksin sisällä orrella, kuin muiden kanssa ulkona laiduntamassa vielä vihreää ruohoa.

Toinen esimerkki voisi olla meidän ykköskukko Vinha, eli Vinkku. Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö se oli ykkönen meidän kolmesta kukosta. Nuorempaa veljeään Kantaa tämä vähän lellii ja antaa välillä tehdä mitä haluaa, mutta meidän uutta vielä nimetöntä kukkoa se pompottaa koko ajan johonkin suuntaan. Tai näin oli vielä jokin aika sitten, ennen kuin Vinkku joutui uuniin.

Oli sekin kokemus. Kun pienestä asti seurannut kukon kasvua ja nyt katsoi kuinka avopuoliso sen teurasti ja laitettiin uuniin. Vaikka tämä oli ensimmäinen itse tehty, eli aikamoinen harjoituskappale, niin parempaa se kyllä oli, kuin kaupan kanat! Siitä ei ole epäilystäkään. Omien kanojen munatkin ovat paremman makuisia ja kirkkaamman keltaisia, kuin kaupasta saadut.

Kun kanat ovat vapaana, ulkona ei voi tehdä mitään yksin. Aina ne tulee paikalle työnjohtajiksi tarkistamaan työnlaatua ja tutkimaan paikkoja.

Todella hyvin kaverit osaavat myös ilmoittaa kun haluavat valtaamaan koko pihan. Jos siis ei olla niitä sinne tarpeeksi aikaisin päästetty. Eräänäkin päivänä, ei kello ollut varmaan kuin maksimissaan kaksitoista kun ihmeteltiin mikä ihme meininki kanahäkissä on. Ikkunasta katsottiin ja tajuttiin että kaksi pirulaista on aidan väärällä puolella! Meidän Vinkku ja toinen vanhimmista omista kanoista oli päättäneet hypätä kaksimetrisen aidan yli vapauteen… Onneksi ensi kesänä häkki katetaan – se on pakollista muuttolintujen takia.
Toisella kertaa en itse ollut paikalla, mutta kyllä sain naurut illalla kotiin päästessä, kun avopuoliso kertoi jahdanneensa yhtä kanoista säkki pimeässä pitkin pihaa! Oli siis mennyt sulkemana kanalan luukkua ja huomannut yhden puuttuvan. Kyseinen pakolainen oli kököttänyt aidan päällä. Ja eihän se tietenkään antanut siinä hepakassa mielentilassa (oli jahdattu sisältä ulos ja hypännyt ylös karkuun) ottaa kiinni vaan lähti karkuun. Jotenkin oli kuitenkin onnistunut saamaan kanan pihalta kiinni ja takas muiden luo lämpimään.
Kolmannessa kiinniotto tilanteessa olin taas itse mukana. Oltiin lisätty kanalan luukulle verho, että lämpö pysyisi paremmin sisällä. Sisälle koitettiin laittaa kaikkia ja tämä meidän uusi kukko ei vielä tajunnut että verhosta voi mennä läpi. Jäi ihmettelemään luukkuun vievälle rampille ja arka kun on ja liian lähelle mentiin, niin hepakassa hyppäsi korkeutta aidan päälle ja siitä jatkoi matkaa pää kolmantena jalkana. Sai sitä tovin jahdata pihaa ympäri, että sai taas häkkiin menemään. Häkin ovi taas kiinni ja koitettiin, josko menisi tällä kertaa sisään. Mitä vielä? Sama uudestaan. Hyppäsi karkuun ja taas oltiin perässä. Kolmas kerta toden sanoo. Jäätiin tällä kertaa molemmat häkin ulkopuolelle, kun oli näyttänyt siltä, että meidän läsnäolo ressasi vielä. Ei vieläkään verhosta läpi ja taas se sai hepulin – tyhjästä. Hyppäsi aidalle vastakkaiselle puolelle, kuin me oltiin. Kiersin sinne, että jos saataisiin estettyä karkaamasta. Hyppäsi siitä sitten toisen laudan kautta kanalan katolle… Olekko tosissas?! Avopuolisolla meni järki ja potkasi kanalan seinää pari kertaa ja johan tuli huutaen ja lentäen kukko alas ja taas karkuun. Kävin nostamassa verhon ja vihdoin sen jälkeen kukko tajusi sisään mennä.
Nyt on sitten kanat loukussa sisällä lämpimässä, kun pakkasta alkaa olla jo aika hyvin. Sitäkin protestoidaan joka kerta kun kanalaan menee.


Tässä nyt oli suht lyhyesti kanalan arkea. Puolethan tästä jäi kertomatta, mutta toisella kertaa sitten. 

- Tiia

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Mediallisia kuvia


Hei kaikki. 
Olen Tiia Leinonen. Opiskelen Peräpohjolan opistolla nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Tämä valokuvanäyttely on osa mediapassiani - jota minun ei kai olisi tarvinnut suorittaa vuosi sitten valmistuneena Media-assistenttina... Tässä sitä kuitenkin ollaan. 
Mediapassin tarkoitksena on opetella käyttämään erilaista mediaa sovellettuna työhön. Tarkoitus on opetella valokuvaamisen perusteita ja vähän radiotyötä. Minulle tämä on tuttua, mutta kertaaminen ei ole ikinä pahitteeksi. 

Tämän kuvanäyttelyn tarkoitus oli muistella miten digikamera toimii ja mikä merkitys valoilla ja sommittelulla on. Studiossa kokeilin erilaisia valotuksia ja kuvakulmia ja ulkona keskityin sommitteluun.

Tässä kuvassa valoa tuli vain kahdesta spotista. Päävallo oli suoraan kuvattavan henkilön edestä ja toinen oli taustavalona. Näin valotettu kuva saa ihan eri tunnelman, kuin jos lamppuja olisi se normaali kolme. 

Tämä kuva on sama kuin edellinen, mutta mustavalkoisenea. Näin muokattuna kuvaan tulee hei eri tunnelma. 
Tässä kuvassa oli kolme valoa, joten valo on tasaisempaa.
Kuvakulmaa muuttamalla saa myös paljon aikaan. Kuvattavan henkilön jalka näyttää heti mittasuhteiltaan liian isolta, kun jalkaa on laitettu eteenpäin ja kuva on otettu alaviistosta. 

Ulkona otetuissa kuvissa valon säätö on tapahduttava kameralla. Sommittelu on suuremmassa roolissa kun on enemmän tilaa ja kuvattavaa.
Sommittelussa on otettava huomioon mitä haluaa etualalle ja mitä tulee taakse. 
Valotuksen lisäksi myös väreillä on merkitystä kuvassa. Ne luo tunnelmaa. 
Myös se vaikuttaa onko kuva pystyyn vai vaakaan otettu. Silloin sommittelut on täysin erilaisia vaikka kuva olisikin otettu täysin samasta paikasta. 

Kuvien kohteena oli luokkakaverini NUVA16 ryhmästä. 
Kiitokset hänelle ensinnäkin mallina olosta ja siitä että sain käyttää kuvia täällä.
Kiitokset myös kaikille teille jotka tämän kuvanäyttelyn katsoitte ja luitte. 




keskiviikko 31. elokuuta 2016

Miten Lappialla liikutaan?

Haastateltavana toimi Petri Sakko, yksi Lappian asuntolaohjaajista.

Haastattelijoina toimivat Peräpohjolan Opistolta Nuva 15 Lauri Kantola ja Santeri Seppälä.


Petrille esitettiin neljä kysymystä joihin hän innokkaasti vastasi.


1. Onko asuntolassa kuntosalia tai minkäänlaista viikkoliikuntaohjelmaa?


   "Asuntolan kellarikerroksesta löytyy erittäin hyväkuntoinen kuntosali Lappian opiskelijoille. Opintotoimistosta voi hakea sinne lätkän jonka maksu on 25e pantti jonka saa takaisin kun lätkän palauttaa. Toisin sanoen kuntosali on ilmainen.
   Tiistaisin ja torstaisin on sählyvuoro. Joinakin vuosina on ollut Lappiahallilla jalkapallovuoro, koska innokkaita pelaajia on löytynyt.  Mielenkiinnon mukaan yritetään järjestää tekemistä."


2. Asuuko asuntolassa ihmisiä, jotka liikkuvat oma-aloitteisesti esim. lenkillä?



   "Kyllähän niitäkin löytyy ja sählyvuorolle on tullut sellainen vakioporukka, mikä on siellä aina valmiina. Jotkun opiskelijat urheilevat jo pelkästään ammatin takia. Joskus on käyty pelaamassa jääkiekkoa. Ainahan sitä kuitenkin voisi olla enemmän.

3. Miten nuoria voisi aktivoida liikkumaan ilman varsinaista käskemistä?


   "Pitäisi yrittää löytää kaikille se oma juttu, mitä tehä, mutta pitää kiutenkin ajatella realistisesti niin, että kaikki eivät yksinkertaisesti tykkää liikunnasta. Aina olisi kuitenkin hyvä tehdä jotain kehoa rasittavaa aktiviteettiä."


4. Mitä mieltä olet nuorten maksullisten liikuntapalvelujen tilasta?


    "Tämä on vain minun näkemys. Jalkapallo ja jääkiekko on molemmat kalliita lajeja harrastaa. Muihin lajeihin ei ole hirveästi kosketusta. Mitä olen kuullut niin Ruotsiin verrattuna meilläpäin nämä asiat ovat toisin."

 

OLET MITÄ SYÖT?

Terveystiedon viikko PPO:lla

Olemme saaneet viettää aivan mahtavaa viikkoa opistolla luokkamme kanssa. Olemme tehneet erilaisia päiväkirjoja ja tutustuneet nuorten erilaisiin terveysongelmiin. 

Ruokapäiväkirjaan olemme kirjanneet joka päivä omat ateriat ja laskeneet niiden kaloreita. Heli, meidän oma opettajamme, on kertonut meille erilaisia tapoja syödä terveellisesti ja liikkua normaali määrän. Ruokapäiväkirjaa on mielenkiintosta pitää, koska saa itse seurata kuinka syö ja näkee minkä verran mikäkin ruoka pitää ravinteita sisällään. 

Laura: Mielestäni tämä ruokapäiväkirjan pitäminen on aivan loistava juttu, sillä nyt itsellä tulee kiinnitettyä huomiota siihen, että kuinka sitä oikeasti syökään.  Tässä on jo parin päivän aikana huomannut, että kun on yrittänyt syödä paremmin, niin on myös koulussa jaksanut paremmin. 

Olemme myös kirjoittaneet unipäiväkirjaa. Merkkaamme sinne mm. kuinka paljon nukumme ja kuinka hyvin nukumme.

Heidi: Unipäiväkirjaa on kiva pitää koska voi seurata kuinka paljon on nukkunut viikon aikana ja minkä laatuista uni on ollut. 

Tänään olemme olleet Aaltosessa tekemässä pareittain erilaisia tehtäviä. Jokaisella parilla on siis kaksi erilaista tehtävää ja tehtäville on annettu deadlinet, joten tässä samalla katsotaan meidän työskentelyä pienen paineen alla. 

Heidi ja minä saimme ensimmäiseksi tehtäväksi haastatella Ellua liittyen Tornion kamppailu- ja kiipeilykeskukseen. Teimme haastattelun radiostudiossa, jonka jälkeen leikkasimme tallenteen ja muutimme videomuotoon. 

Tässä on lopputulos:


Toinen tehtävämme oli kirjoittaa tämä blogiteksti. 


terkuin me: Heidi ja Laura M, Nuva 15


INTERSPORT -HAASTATTELU

1. Mitkä urheilumerkit ovat nuorilla suosiossa? Mitkä tuotteet niiltä mennee eniten
           -NIKE, Adidas, Peak Performance
            Nikeltä ostetaan eniten kenkiä.
            Adidakselta Pojilla menee eniten t-paitoja ja tytöillä               menee kaikkea.  
Peakilta menee eniten vapaa-ajan vaatteita ja jumppa vaatteita.
        2.Mitkä liikuntalajit ovat suosiossa? ja näkyykö se                          
           intersportin myynnissä?
          - Jalkapallo ehdoton 1. Intersport sponsoroi TP/47,
            kaikki pelivaatteet tulee niiden kautta.
          -Jääkiekko hyvä 2 :)
          Molempien tuotteita menee tosi paljon.





Mitä nuoret ostavat Luontaistuote yrtistä?

Moikka! Täällä kirjoittelee Katri ja Eveliina peräpohjolan opistolta, luokalta nuva15. Met kävimmä Tornion rajalla kauppakeskuksessa, sijaitsevassa Luontaistuote yrtti terveyskaupassa, haastattelemassa Teija Kankaanrantaa. Kyselimmä häneltä muutaman kysymyksen.

Luontaistuote yrtti sijaitsee kauppakeskuksen alakerrassa.
1. Millaisia vitamiineja ja hivennäisaineita nuoret nykyään käyttävät?
Teija epäili että nuoret ovat kiinnostuneita eniten luonnosta saatavista luonnonaineista, myös proteiinituotteet ja ns. "superfood" ovat kysytä nuorten keskuudessa.
2. Kuinka paljon nuoret asioivat täällä?
Teijan sanojen mukhaan nuorten käynti liikkeessä on aika vähäistä mutta se on lisääntynyt, ja sen myös toivotaan lisääntyvän.
Teija Kankaanranta

3. Mitkä on top3 tuotetta mitä nuoret ostavat?
Teija arveli että proteiinituotteet, urheilun jälkeiset palautustuotteet, sekä perus vitamiinit, mutta myös moni on kiinnostunut luonnonkosmetiikasta.
4.Mikä on ikäluokka kävijöissä?

Teijan arvion mukaan nuorimpia kävijät ovat noin 20vuotiaat, mutta heitä käy harvoin. 30vuotiaita on enemmän mutta keski-ikä on noin 60vuotta.

Frisbee Golf
Tunnetaan myös nimillä kiekkogolf ja liitokiekkogolf on urheilulaji, jonka perusperiaate on sama kuin perinteisessä golfissa: frisbeegolfin tavoitteena on päästä radan alusta loppuun mahdollisimman vähin heitoin. Pienimmän tuloksen saanut voittaa.


Kiekkogolfrata koostuu väylistä, joiden pelaaminen aloitetaan avauspaikalta eli tiiltä ja ne päättyvät maalikoriin. Kiekkogolfradat ovat tyypillisesti 9- tai 18-väyläisiä. 


Haastattelu

Kerro lajista, milloin aloitit ja miksi?
: Aloitin syksyllä 2009 vanhempien kanssa ja se oli oikein mukavaa.

Miksi laji vetää harrastajia puoleensa/ suosion syy?
:Laji on erittäin halpa 3kolmen kiekon setti maksaa 15e
Laji on rauhallista ja se on hauskaa ajanvietettä. Helppoa ja hyvää vietettä kavereiden kanssa tai yksin.

Mikä lajissa kiehtoo?
: Leikkimielistä kilpailua itseni ja kavereiden kanssa. Lajiin ei tylsisty, koska jokainen heittokerta on erillainen.

Kenelle suosittelisit?
:Kenelle tahansa  paitsi sellaisille joilla käsi ei riuhtomista keksi. Sopii kaiken ikäisille ja rauhallista urheilua.

Monta erillaista rataa olet itse heittänyt?
:Oulussa ja Rovaniemellä on kaksi vakituiata rataa. Toraman rata on todella haastava jossa olen käynyt heittämässä. Maastokorkeudet ovat haastavia, paljon suota perus metsää. Suosio on nousussa.

Tekeekö jotkut omia ratoja?
: en ole itse ikinä nähnyt, mutta toki semmoinen on mahdollista.



keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Tet @ Nuorisotoimi

Joku jossain joskus keksi sanonnan ”kaikki hyvä loppuu aikanaan” ja olen varma, että pärjäisin ilman tätä väitettäkin vallan mainiosti. Liian lyhyt TET-viikko Tornion nuorisotoimella on ohi ja nyt on palattava viimeisiksi viikoiksi koulun penkille ennen lomaa. Alkoikin tuntumaan siltä, että tämä on liian hyvää ollakseen totta.

Viikkokin nuorisotoimen leivissä on ollut tapahtumarikas. En todellakaan ole nähnyt vielä kaikkea, mutta paljon tämänkin ajan edestä. Kolmen ensimmäisen päivän aikana ehti olla kolme näyttöäkin, joissa jokaisessa pääsin avustamaan. Heti ensimmäisistä minuuteista alkaen tuntui siltä, että olisin ollut täällä töissä kuukausia. Tapasin heti uusia ihmisiä sekä vanhoja tuttuja ja ei siinä sitten muuta kuin hommiin suoraan. ”Otatko kahvia?” Se taisi olla melkein seuraava lause tervehdyksien jälkeen.
Luulisi, että viikon ensimmäinen päivä olisi vähän lepposampi. Harha luuloa ja hyvä niin. Aluksi sai kirjoitella itsestään pientä esittelyä ja sitten loppupäivä hurahtikin kameran kanssa nopeasti. Heti, kun oli oppinut Aaltosen hienon kuvausnurkkauksen tavat ja valojen käytön, pääsi juoksentelemaan ympäri kaupunkia kuvaamassa Kaupunkiseikkailuun osallistujia, kun he suorittivat tehtäviä neljällä eri rastilla. Tämän työn tärkeä lisävaruste on selvästi mielikuvitus.

Maanantai alkoi Aaltosella, tiistai kului suurimmaksi osaksi PPO:lla. Tanssitoiminnan kevätnäytös, joka samalla oli parin opiskelijan näyttö, se vaatii verta, kyyneliä ja hikeä, mutta nuorisotoimen väki on niin monitaitoista väkeä, että vähemmästäkin tippuu leuka lattiaan. Itse autoin valojen laittamisessa, kuvasin tanssiesitykset videolle ja olin mukana loppusiivouksessa. Muutamassa tunnissa oli koko hoito pystyssä: kanttiini laitettuna, valot valmiina, äänet ja musiikki testattuna. Siivoaminen oli vielä sutjakkaampaa. Ajatella, miten paljon saa aikaan pieni joukko tuollaisia arkielämän supersankareita.





Keskiviikkona oli taas Aaltosella hommaa. Tällä kertaa pääsin seisomaan yhdelle rastille Amazing Race Tornio -kilpailussa. Sain kuunnella muutaman lasten laulun, jonka kilpailijat joutuivat laulamaan. Pokemonin tunnuslaulu soi minulla yhä päässä, onneksi se on kohtuullisen hyvä. Kaikkea sitä täälläkin keksitään ja toteutetaan.

Torstai ja perjantai olivat hiljaisempia päiviä. Koska TET-jaksoni tehtävänä minun oli tehtävänä tutustua nuorisotoimen tarjoamaan toimintaan, torstai-illan vietin Nuorkalla. Pääsin spray-maalaamaan, jos joskus päätän alkaa harrastamaan sitä, tiedän ainakin miten ja missä sekä kuinka paljon tulen tuhlaamaan siihen. On kiinnostavaa saada tietää, mitä kaikkea nuorisotoimi järjestää. On tarjolla tanssitoimintaa, kesäisiä retkiä, tällaisetkin taiteen lajit kuin spray-maalaus tulevat tutummiksi, en tunne monia, jotka tietävät, missä täällä Torniossakin voi sitä harrastaa.


Perjantai oli toimistopäivä Aaltosella. Tässä kirjoitellessa alkoi kelaamaan viikon tapahtumia ja joutui miettimään, mitä täällä oikein tehdään. Aloin kyselemään kavereilta heidän mielipidettään. Vastauksia tuli, monet olivat aika samanlaisia: Nuoriso-ohjaajat järjestävät nuorille kaikkea toimintaa, suunnittelevat ja organisoivat tapahtumia. He auttavat nuoria, ovat täällä läsnä, pitävät nuoret poissa pahoilta teiltä ja auttavat sieltä pois, jos sinne on jouduttu. He juttelevat nuorten kanssa ja pyrkivät ehkäisemään syrjäytymistä. Kahvittelevat. Täällä tosiaan mahtaa mennä paljon kahvia. Montakohan asiaa tuossa oli? Yksi, kaksi, monta. Monta potenssiin kaksi, kerrotaan viidellä ja siitä tulee tosi monta. Niin montaa juttua täällä tehdään, vähän kaikkea vessan paperitelineen nauloilla avaamisesta somen seurailuun asti. Sen lisäksi, että työntekijät täällä ovat super-mahtavia tyyppejä, he osaavat hyödyntää kaikessa omia ja muiden taitoja, Etenkin nuorten taitoja. Parasta on, että kaikki otetaan vastaan oli sitten minkälainen tahansa ja täällä välitetään oikeasti. Kyynel jos toinenkin pystytään toisen puolesta tirauttamaan, ilon kyyneliä tietenkin. Oli todella mahtavaa työskennellä täällä. Koska minua ei ole vielä ehditty aivopestä kahvin juojaksi, joudun toteamaan, ettei tämä ole viimeinen kerta, kun minua nuorisotiloilla nähdään. Pitää alkaa patistelemaan muitakin tänne, nuoret saisivat käydä aktiivisemmin tällaisilla tiloilla. Ette tiedäkään, mistä jäätte paitsi.

-Jessica

maanantai 23. toukokuuta 2016

Harjoittelussa Tornion nuorisotoimella



Moikka! Oon Minna, ja alotin viime viikolla harjottelun Tornion nuorisotoimellla. Opiskelen tällä hetkellä yhteisöpedagogiksi Mikkelin ammattikorkeakoulussa. Oon alottanu opinnot nyt tammikuussa, ja saatiin jo aika alussa tietää että meillä on keväämmällä tulossa ohjausharjoittelu. Ajattelin heti että haluan ensimmäisen harjoitteluni tapahtuvan jossain minulle tutussa paikassa, joten pistin Ellulle viestiä että olisiko tänne mahdollista päästä. Minun onneksi sain paikan täältä, mistä oon kyllä tosi onnellinen! Täällä on kuitenkin tutut ihmiset ja toiminta on myös ennestään tuttua, joten se helpottaa paljon harjoittelua.

Viime viikon keskiviikkona oli mun ensimmäinen ``työpäivä`` Aaltosessa. Olin edeltävänä yönä tullut noin 4-5 aikaan bussilla Tornioon Mikkelistä, joten aamulla pikkasen meinasi väsyttää! Käytiin Ellun kanssa vähän mun tulevia työvuoroja läpi ja mitä toimintoja niihin pitää suunnitella etukäteen. Sen jälkeen väänsin esittelytekstin ja – kuvan Lanutiin. Koska oli keskiviikko ja Aaltosessa oli mediailta, niin loppuillan hengailin tilalla ja auttelin jos jotain piti tehdä.

Torstaina työvuoro oli taas Aaltosessa. Melkein heti töihin tultuani lukion uudet tutorit tuli Aaltoseen, ja ohjasin niille yhden tutustumisleikin ja olin muutenkin hengessä mukana. Tein lisäksi seuraavalle päivälle yönuorkkaan Kahootilla tietovisan. En ollu ikinä käyttäny Kahootia ennen, joten oli hyvä saada lisää eväitä tulevaisuuden tarpeita varten. Illemmalla oli Hertzilän lähetyksiä, ja olin loppuillan apuna niissä hommissa.

Viimenen työvuoro oli perjantaina Nuorkalla. Nuorkalla oli perjantaina yönuorkka, mutta yheksään asti tila oli normaalisti auki kaikille. Meininki oli aika rentoa yheksään asti, koitettiin saada grilliä pystyyn (ei niin hyvällä menestyksellä) ja yleisesti hengailin nuorten kanssa. Yheksältä tila meni muille kiinni, ja yönuorkka sai alkaa. Alotin jutun pitämällä sen tietovisan, jonka olin edellisenä päivänä tehnyt. Sen jälkeen ohjasin nuorille Mafioso –leikin, jota pelattiin monta erää. Mun työvuoron päätteeksi alettiin grillaamaan hampurilaisia, ja kaikki sai itse valita omat täytteet. Mulla oli työvuoro tosiaan vaan yhteentoista asti, vaikka yönuorkka jatkui aamukahdeksaan. Olisin kyllä voinut jäädä pitemmäksi aikaa, meininki oli tosi huippua!

Vaikka mulla on ollut vasta 3 työvuoroa, niin silti oon päässyt ohjaamaan tosi paljon erilaista toimintaa. Oon harjottelussa tosiaan juhannukseen asti, ja innolla ootan että minkälaista ohjelmaa ja toimintaa pääsen vielä ohjaamaan. Tähän mennessä on ollut tosi hauskaa ja mielekästä, katsotaan sitten mitä mieltä oon harjottelun päätyttyä :D



Oon aika aktiivisesti mukana nuorisotoimen kesätoiminnassa, joten nähdään niissä meiningeissä! 

-Minna

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Paulan Kirjasto 30

Hyvää kevättä!
Kaunis kevät on saapunut Torniolaaksoon. Nyt juhlitaan. Paulan Kirjaston 30 numero sisältää siis kevään arvonnan voittajan esittämän kirjan. Onnittelut voittajalle ja tässä on tämä stoori:

Nimi: Verta lumella osa 1
Tyyppi: dekkari, käännösteos
Kirjailija: Jo Nesbø
Alkuperäisteos: Blood on Snow
Ilmestynyt: 2015 (Suomessa 2015)
Sivumäärä: 195
Suomentaja: Outi Menna
Kustantaja: Johnny Kniga

Oslolainen Olav ei ole saalistaja. Olav ei ole palkkionmetsästäjä. Hän on Daniel Hoffmannin asiainhoitaja. Hoffmannin tavaramerkki on huumekauppa ja prostituutio. Olav ei käsittele niitä. Hänen tehtävänään on hoitaa kappaleita. Eräänä jouluna vuonna 1977 Olav saa erilaisen tehtävänannon. Homman pitää vaikuttaa asuntomurrolta ja hoitaa Hoffmannin kotona. Olavin pitää hoidella Hoffmannin vaimo pois päiviltä. Tehtävä ei ole helppo, päinvastoin. Se on erittäin vaarallinen. Liikutaan vaarallisilla vesillä, yksityisalueella. Ja kun vedet ovat vaaralliset, voi tapahtua mitä tahansa.

”Tänä jouluna lumi on punaista.” Lupaa kirjan takakansi. Punainen on myös rakkauden väri. Lauselmat kuvastavat hyvin kirjan sisältöä. Se sisältää voimallista, raakaa väkivaltaa, paljon miehekkyyttä, tuliaseita, mutta myös romantiikkaa, pelastamisen halua ja

selviytymishalua. Kirja on syvällinen, siinä on monta kerrosta ja lukija tajuaa heti alkumetreillä että kaikella ”oikeudella” on rajansa, ja se tulee vastaan myös tappajilla. Annan kirjalle arvosanaksi 4 tähteä.

Kirja on lyhyt ja helppolukuinen suuren fontin avulla. Tarina on mielenkiintoinen ja tempaa lukijan mukaansa auttamattomasti. Sivuilla on vähän tekstiä mikä edesauttaa kirjan ahmimista. Ja kaikkein parasta on, että kirjaan on jatko-osa. Jos pakomatka ja ajojahti ei tyydyttänyt lukuhimoasi tämän kirjan osalta, jatko-osa varmasti tekee sen.

Jo Nesbø on norjalainen kirjailija, muusikko ja entinen pörssimeklari ja jalkapalloilija. Jalkapalloilijan uran hän joutui jättämään nuorena tapahtuneen ristisidevamman takia. Nesbø opiskeli taloustiedettä Norjan kauppakorkeakoulussa Bergenissä ja aloitti työt liike-elämässä heti valmistumisensa jälkeen. Nesbø on toiminut myös Di Derre –nimisen popyhtyeen laulajana ja lauluntekijänä. Nesbøn ura kirjailijana alkoi, kun hän 1990-luvun puolivälissä otti puolen vuoden virkavapaata. Hän oli puhki työnteosta. Kun kustantajalta tuli tilaus, että Nesbø kirjoittaisi yhdessä yhtyeensä kanssa muistelman elämästä tien päällä, Nesbø keksikin tilalle ensimmäisen Harry Hole –kirjansa Lepakkomies juonen. Nesbø on julkaissut jo yli 20 kirjaa, yhteensä teoksia on myyty yli 23 miljoonaa kappaletta ja niistä on myyty käännösoikeudet yli 50 maahan.

Hyvä kirja, suosittelen. Muita hyviä kirjavinkkejä kannattaa seurata mm. kirjaston ja Suomalaisen kirjakaupan sivuilta. Niin ja tietenkin Paulan Kirjaston facebooksivuilta!

Paula Kronqvist

Lähteet:



perjantai 6. toukokuuta 2016

RAUMON KOULUN LIIKUNTAPÄIVÄ 4.5.2016

Heräsin aamulla kello 6:00. Aamulla tein aamutoimeni ja lähdin kävelemään kohti Nuorkkaa. Pyöräsillalla minun oli pakko pysähtyä ottamaan muutama kuva, koska ilma oli niin kaunis, kun aamu-aurinko paistoi. Nuorkalle vein tavarani. Nuorkalta suuntasin etsimään, missä kaikki pisteet olivat. Löysin nopeasti peilisalin, jossa Saara ohjasi tanssia. Pian löysin kaikki muutkin pisteet, mitkä olivat Putaan urheiluhallilla. Mielestäni oli hienoa, miten salien tilaa oli hyödynnetty hyvin.






Reija hieman hukassa
Kello alkoi tulla 8:00 ja oppilaat alkoivat valua pisteille. Ensimmäiseksi olin kuvaamassa kiipeilypistettä. Mielestäni oli hienoa nähdä, miten kaikki uskalsivat kiikkua. Iloisista ilmeistä päätellen, jotkut olivat ylittäneet itsensä, joka mielestäni on hienoa, että vaikka pelottaa niin tekee parhaansa ja onnistuu odottamaansa paremmin. Monet ekaa kertaa kiipeävät, kiipesivät todella hyvin, jos en olisi tiennyt, että he olivat ekakertalaisia niin olisin luullut, että he ovat kiipeilleet ennenkin.









Norsupallo oli todella vauhdikasta ja sitä oli todella kiva katsella, koska kaikki heistä pelasivat kunnolla ja olivat pelissä mukana. Oli myös ihanaa nähdä kun joukkue sai maalin ja he olivat aidosti innoissaan siitä. Norsupallo-peli oli hauskannäköistä ja teki mieli mennä mukaan, mutta en voinut, koska minun täytyi kuvata eikä mennä mukaan pelaamaan.






Sulkapallo pelit eivät olleet niin totisia, vaan ne oli rentoja pieniä kisoja missä sikäli ei ollut voittajia. Pelaajista välittyi ilo, jokaisen kasvoilla oli hymy. Mielestäni oli kiva katsella, että kaikki pääsivät tekemään jotain eivätkä vain joutuneet seisomaan ja katselemaan kun muut tekivät.










Päivään oli otettu mukaan muutamia taistelu- ja itsepuolustuslajeja. Itse en näe lajeissa eroja, mutta ei se haittaa.. Mielestäni oli hienoa ja samalla pelottavaa nähdä kun nuoret heittelivät toisiaan patjoille. Oli kiva nähdä, että kaikkia kohdeltiin samallalailla oli harrastanut tai ei. Osalla oli jo vyö. Oli jännä nähdä, kun alan harrastajat näyttivät nuorilla liikkeitä, eivätkä vain toisillaan, jolloin saatiin osallistettua nuoria paremmin. Olisin vain halunnut nähdä kun joku nuori heittää alan harrastajan patjalle.





Taistelu lajien jälkeen lähdin suunnistamaan peilisalia kohti, missä oli tanssia. Oli kiva nähdä kuinka nuoret ja myös opettajat innostuivat tanssista. Mielestäni oli kiva nähdä, että opettajat eivät seisseet sivuilla nokka pystyssä ja katsoneet vain kun nuoret tanssivat. Saaran tekemä koreografia oli simppeli, mutta siinä oli tarpeeksi haastetta, koska aika ei ollut kovin pitkä.





Ruokatauko tuli todella nopeasti ja ruokataukoa varten Minna, Miku ja Tatu pystyttivät kesäpösöä. Heti alkuun tuli pieni mutka, koska musiikit lakkasivat soimasta ja piti saada musiikki uudestaan kuuluumaan, mutta musiikki alkoi toimimaan alta aika yksikön. Kesäpösöstä tuli hienoja kuvia ja kuvia oli hauska ottaa, koska meininki oli tosi rento. Aluksi pösön luona ei käynyt nuoria, joten nuorien kanssa pösöstä ei saatu montaa kuvaa, mutta lopulta sinne tuli paljon nuoria, jotka tulivat juttelemaan ohjaajille ja syömään makkaraa.








Jossu on keskittynyt ampumiseen
Ruokatunnin jälkeen jäin ottamaan kuvia ammunnasta, joka pidettiin Nuorkan tiloissa. Nuorkalla oli myös pingis ja biljardi. Nuorkka oli myös sellainen oleskelu tila. Ammuntaa oli jännä seurata, koska ammunta suoritettiin sille tarkoitetun tekniikan avulla.









Armi antaa peukun päivälle
Voittaja joukkue

Iltapäivällä oli täysin sama setti, mutta ryhmät vaan vaihtuivat. Paitsi niillä, jotka olivat valinneet lajikseen sählyn. Sähly pyöri koko päivän ja lopulta päästiin katsomaan finaalipeliä. Peli päättyi 4-0, jos oikein muistan. Voittaja joukkueen tyypit olivat iloisia vaikka heistä huomasikin, että oli ollut pitkä päivä.






Iltani jatkui mediaillan parissa. Kun pääsin kämpille niin kyllä uni maistui.

- Jonna, Nuva-harjoittelija