Lähdön aika - Hyvästi Espanja!

On vihdoin aika haikein mielin jättää hyvästit kahden kuukauden työharjoittelulle. Ikävä tulee näitä ihmisiä täällä ympärillä. Kotipuolessa Sonian ja hänen poikansa kanssa on tullut rupateltua milloin mistäkin. Apua on aina saanut kunhan on kysynyt. Työpaikalla on kerrottu Suomen meiningeistä ja erilaisista tavoista. Suomessahan ei ole jääkarhuja paitsi eläintarhassa, toivottavasti eivät Ranuan livevideosta käsittäneet väärin vaikka yritin selittää.. 😅

Kahdessa kuukaudessa on oppinut paaaljon uusia asioita. Ehkä jopa liiankin paljon kerralla! Ihmisten kunnioitus ja hymyssä suin kulkeminen on avainasia itselläni ollut täällä. Motivaatiota työn kautta on saanut lisää ja olikin hirveä hyvästellä mukavat työtoverit.

Perus toimistomeininkiä

Onneksi matkaan on sisältynyt paljon reissailuakin, ettei aivan Sevillan maisemiin ole tullut jymähdettyä paikoilleen. Malaga, Benalmadena, Cadizin karnevaalit, Ronda ja Setenil ovat muistossa pysyvästi. Laitan tähän alle vielä viimeisimmän videon täältä Espanjasta.


Huomenna on aika suunnata Sevillan lentokentälle ja jättää viimeiset hyvästit rakkaaksi tulleelle kaupungille. Amsterdamin lentokentällä pitää odottaa seitsemän tuntia jatkolentoa, joten suurin piirtein keskiyöllä kone laskeutuu Helsingin lentokentälle.

Suosittelen lämpimästi hakemaan Allianssin nuorisovaihtoon jos vain innostusta ja uskallusta on! 😊 
Meidän projektin nimi oli Ready for Life, ja sitä se tosiaan on.

Me encanta Sevilla tanto, nos vemos pronto! 💗

- Sami Koskimäki -

Ollaanko Meri-Lapissa valmiita rähinäräppiin?

Nikke Ankara esiintyi Club Teatrialla Torniossa 18.2.2017 | Kuva: Rami Ranta/Glaffi

Nikke Ankara, Kube, Joosu J sekä DJ Aksim valtasivat Tornion tuoreen Club Teatrian ensimmäisessä nuorille aikuisille suunnatussa "Urban Night" -illassa. Tosiaankin, musiikki voitanee lukea urbaaniin räppiin ainakin Joosu J,n ja Kuben osalta, valitettavasti se näkyi myös yleisömäärässä.

Joosu J. | Kuva: Rami Ranta/Glaffi

Ilta alkoi ovien auetessa kahdeksan aikaan, ja päättyi kahdentoista jälkeen, kun Nikke Ankara pisti parastaan Meri-Lapin yleisölleen. Valitettavasti yhdeksän jälkeen keikkansa aloittaneella Joosu J,llä tilanne oli hieman eri. Lavan edusta oli tyhjää täynnä, mutta suurin osa kauempana salissa olevista pöytäpaikoista osa oli kansoitettuja. Joosun keikan loppupuolella huomiota herätti kovaäänisesti paikalle saapunut porukka, joka ryntäsi suoraan lavan eteen. Tästä oli apua, sillä kellon käydessä yleisöä alkoi lavan edustalle saapumaan, ja osa uskalsi jammaillakin.

Kube | Kuva: Rami Ranta/Glaffi

Kube | Kuva: Rami Ranta/Glaffi

Kuben keikalle yleisöä alkoi tulla jo enenevissä määrin, mutta siltikin Club Teatria isona esiintymis-areenana näytti suhteellisen tyhjältä. Yleisökato ei kuitenkaan artisteja haitannut, räppi lensi solkenaan, ja keikkafiilistä oli siltikin ilmassa.

Kube | Kuva: Rami Ranta/Glaffi

Nikke Ankaran keikasta ei vauhtia puuttunut | Kuva: Rami Ranta/Glaffi

Nikke Ankara | Kuva: Rami Ranta/Glaffi

Kun Nikke Ankara saapui lavalle, alkoi vajava tunnin hittitykitys, joka kävi läpi oikeastaan kaikki biisit Niken "Nikke tulee kotiin" -albumilta, sekä sen jälkeen julkaistut singlet. Keikan aikana Nikke kiitteli moneen otteeseen yleisöään, sekä toivotti kaikki tervetulleiksi jatkoilleen Park Hotelliin. Keikan aikana lavalle lensi niin nuuskapurkkia, kuin lippistäkin. Keikka päättyi yhteiskuvien ja viimeisten hittien jälkeen, mutta yleisö ei hiljentynyt. Osa ehti luopua Encore-toivosta, mutta viiden minuutin odotuksen jälkeen Ankara saapui esittämään illan viimeisen kappaleen "Värifilmi".

Nikke Ankara | Kuva: Rami Ranta/Glaffi

Toki yleisöä laskettaessa pitää ottaa huomioon samana iltana Rovaniemellä ilahduttanut Mikael Gabrielin konsertti, sekä viikonloppuna vietetyt abiristelyt.

Keikkapaikkana Meri-Lappi taitaa kulkea pääkaupunkiseutua hieman jäljessä. Tällainen Line-Up olisi veikkaukseni mukaan täyttänyt hyvinkin saman kokoisen venuen Helsingissä, olihan lippuhintakin suhteellisen edullinen. Uskon. että urbaanin räp-musiikin suhteen Kemi-Tornio seudulla on käynyt sama, kuin teknisessä musiikissa (esim. Dubstep ja Trap -tyylilajeissa). Täällä skeneä ei yksinkertaisesti tunneta tai ainakaan faniteta samassa suhteessa, kuin Etelä-Suomessa. Pitänee siis vain hartaasti toivoa, että tällainen musiikkiskene tulee tänne nopeampaa, kuin ananas-hiustyyli, eli ennen kuin se on poissa muodista etelässä.

Vai johtuuko kaikki siitä, että Torniossa on unohdettu livemusiikki?

Nikke Ankara | Kuva: Rami Ranta/Glaffi

Toivotaan kuitenkin Club Teatrian vauhdittavan uuden musiikin kehittymistä myös Lapissa, sillä ainoastaan sitä kuuntelemalla siinä pysytään kiinni. Olisihan se hienoa, jos vaikkapa Rovaniemellä järjestettäisiin ArcticWeekend tms. festivaali. Tapahtumasta voitaisiin saada jopa kansainvälinen hitti!

Jare & VilleGalle

 

 

 

Kirjoitan JVG:stä, aloitan aivan alusta siitä mistä kaikki alkoi. Jatkan eteenpäin kokoajan uran alusta nykypäivään saakka. Esittelen bändin kummatkin artistit perinpohjaisesti. Kerron omista kokemuksista ja näkemyksistä ”fanina” JVG:tä kohtaan.

 

 

 

 

JVG bändiin kuuluvat Helsinkiläiset Jare Brand ja Ville Galle, he nousivat julkisuuteen ’’Häissä’’ biisillä minkä julkaisivat keväällä 2011. Silloin Häissä biisi nousi Suomen virallisen single listan, lautauslistan ja Finnish Dance Chart- listan kärkeen ja valittiin myös Suomen viralliseksi kesähitiksi. Samana vuonna JVG julkaisi myös ensimmäisen levynsä Mustaa Kultaa jonka he julkaisivat Monsp Recordsin kautta 27.4.11, Mustaa Kultaa levy myi kultaa heti parin kuukauden aikana. He julkaisivat toisen levynsä JVG.FI 30.5.12 Monsp Recordsin kautta myös se nousi suoraan Suomen virallisen albumilistan kärkeen niin kuin Mustaa Kultaa levykin. Kolmas pitkäsoitto Voitolla Yöhön julkaistiin 28.2.14 JVG:n oman PME Records levy-yhtiön kautta, tämä nousi myös virallisen albumilistan kärkeen niin kuin muutkin albumit tähän mennessä. JVG: viimeisin levy 247365 on julkaistu 11.9.15, albumi debytoi Suomen Virallisen listan sijalla neljä, ja nousi ylimmälle sijalle kaksi, levy pysyi listalla yhteensä jopa 55 viikkoa. JVG julkaisi vielä 16.12.16 vuoden loppu puolella ’’Mist sä tuut’’ EP:n joka sisälsi neljä uutta biisiä.

Ville Galle:

On bändin jäsen, Ville Petteri Galle on syntynyt 4.10.87. VilleGalle on valmistunut ammatikseen ilmastointiasentajaksi. Hän on ollut yleensä se joka on lähtenyt ’’julkisuuteen’’ mukaan. Ville oli Vain Elämääsarjassa mukana vuonna 2015 ja Tanssii Tähtien kanssa ohjelmassa vuonna 2012. Ville ja Haloo Helsingin Elli olivat yhdessä joskus vuonna 2013, mutta kumpikaan ei ikinä olleet varmoja milloin suhde loppui. Ville on ollut todella monessa muiden artistien biiseissä mukana esimerkiksi Antti Tuiskun – Keinutaanbiisissä. VilleGallella on myös urheilutaustaa, hän on pelannut nuorempana jalkapalloa FC KONTUSSA, jääkiekkoa OKK:ssa ja myöhemmin Jokereissa A- Junioreihin asti. Jääkiekkouransa jälkeen Ville pelasi kaukalopalloa Bewe Sportissa voittaen jopa kolme Suomen-mestaruutta

Jare:

Jare Joakim Brand on bändin toinen jäsen, Jare on syntynyt 8.10.87. Jare Brand on opiskellut kiinteistötaloutta Aalto-yliopiston teknillisessä korkeakoulussa. Jare on pelannut jalkapalloa Puotinkylän Waltissa sekä myös amerikkalaista jalkapalloa Helsinki Wolverinessa. Jare ei ole oikeastaan koskaan lähtenyt mukaan TV ohjelmiin ja harvemmin myös muiden artistien biiseihin vierailemaan, hänen mielestä se on enemmän Villen juttu eikä häntä haittaa yhtään.

Minä & JVG

Olen pitänyt JVG:stä jo heidän ensimmäisen levyn jälkeen, heidän musiikkinsa on todella mahtavaa kuunnella ja heillä on niin paljon erilaisia biisejä. Heiltä löytyy musiikkia hyvään sekä myöskin huonoon fiilikseen. Olen käynyt Jaren & VilleGallen yhdellä keikalla Levillä ja se oli ihan uskomattoman hyvä! Siellä oli mahtava fiilis ja jätkät vetivät ihan huipun keikan. JVG:ssä parasta on heidän erilaisuus ja ehdottomasti heidän tyylinsä mikä on aivan uskomattoman siisti. Tyylin varmaan kruunaa aikalailla heidän sponsorinsa Adidas ja itsekin pidän siitä vaate merkistä todella paljon. Haluaisin ehdottomasti käydä useamman kerran heidän keikalla varsinkin, kun heillä on nyt tullut useampi uusi biisi. Heidän uusin sinkku ’’Sitä säät mitä tilaat’’, missä feattaajana on Ellinoora on aivan uskomattoman hyvä biisi.

Jimi Äijälä   NUVA 16

JVG- Sitä säät mitä tilaat feat. Ellinoora:

https://www.youtube.com/watch?v=WCm3Wgx6fnI

Antti Tuisku – Keinutaan feat. VilleGalle:

https://www.youtube.com/watch?v=OM9y59dYYJk

JVG – Häissä feat. Märkäsimo:

https://www.youtube.com/watch?v=OZ5PUSgFF6g

Adidas:

http://www.adidas.fi/

Wikipedia:

https://fi.wikipedia.org/wiki/JVG

Ystävyys

 

 

Ystävyys on ihana asia. Kavereita voi olla paljon, mutta ystäviä on yleensä paljon vähemmän. Milloin ihmisen voi luokitella ystäväksi? Ystävä on ihminen kenen kanssa voi puhua kaikesta, hänelle voi kertoa kaiken miettimättä, että mitähän se ajattelee kun sanon näin. Ystävän kanssa voi jakaa ilot ja surut. Hän on yleensä ihminen joka säilyy pitkään elämässä, ellei koko elämän ajan. Ystävälle voi soittaa vaikka keskellä yötä, jos tarve niin vaatii. Hänen kanssa voi riidellä eikä ystävyys kariudu siihen. Vaikka näkisinkin harvoin juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi. Oli aikaa välissä päiviä, viikkoja tai vaikka kuukausiakin.

 

Tiedätkö kuinka raskasta on olla ihmisen ystävä joka elää omaa elämäänsä toisella puolella suomea yli 700 kilometrin päässä? Minä tiedän. Toisinaan se on todella raskasta, mutta se myös antaa paljon. Molemmilla on oma elämä, omat kaverit ja ystävät - se tuo paljon haasteita. Yhteydenpito, ajanlöytäminen, näkeminen; listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Nämä kaikki ovat suuria haasteita joka päiväisessä elämässä. Vaikka aikavyöhyke onkin sama silti tuntuu kuin molemmat eläisivät ihan eri aikaa. Kaverit ja ystävät jotka elävät samalla paikkakunnalla tai hyvin lähietäisyydellä menevät aika usein edelle. Viesteihin vastaaminen ja kuulumisten vaihtaminen jää vähälle.

 

 

Kun toinen on päivän menossa eikä kerkeä vastaamaan se vähentää huomattavasti aikaa jolloin voisi pitää yhteyttä. Yleensä siinä vaiheessa kun taas toisella on aikaa alkaa olla jo niin myöhä ja nukkumatti on käynyt toisen luona kylässä. Entä kun ikävä alkaa olemaan todella suuri? Pienistäkin asioista saadaan turha riita aikaan ja kaikesta kinastellaan. Onko siinä järkeä? Eihän siinä ole, mutta on vain hankala myöntää ikävää ja sitä että kaipaakin toista niin paljon. Miltä tämä tuntuu? Tämä tuntuu paskalta. Moni miettisi jo tässä vaiheessa, että miksi jatkaa vielä ja katella sitä toista. Se toinen on vain niin tärkeä.

 

Ne hyvätkin hetket löytyvät. Esimerkiksi kun yhteinen aika löytyy voi puhua vaikka kahdeksan tuntia putkeen ongelmitta. Voi puhua puhua ihan kaikesta, ei löydy asiaa mistä ei voisi keskustella. Yleensä silloin taas mietitään kun jutellaan kunnolla, että miksei olla muistettu puhua asioista. Miksei olla vaihdettu kuulumisia ja kerrottu tärkeimpiä asioita?

 

Siinä vaiheessa kun näkee sen toisen henkilön konkreettisesti unohtuu kaikki murheet, riidat ja huonot asiat. Silloin keskittyy ottamaan vain kaiken irti siitä, että näkee. Se voimauttaa taas pitkäksi aikaa. Onhan asiat monimutkaisia ja monesti voi toiselle kuulostaa siltä, että kaikki on pelkkää paskaa ja miksi vielä edes yrität. Onhan siinä paljon hyvääkin. Monesti ne läheiset ystävät joita näkee vaikka päivittäin kuulee monesti vain ne huonot puolet asiasta, koska haluaa puhua niistä jonkun kanssa. Yleisimmin ne hyvät asiat unohtuu kertoa. Toisaalta olen iloinen tästä välimatkasta. Se kasvattaa sitä luottamusta joka täytyy olla. Se kasvattaa myös ainakin minua ihmisenä, kun kaikki asiat eivät enää olekaan niin helppoja ja mustavalkoista niin kuin vaikka ennen on ollut. Paljon hyvää, mutta myös huonoa.

 

 

Eveliina Huhtala Nuva15

 

 

Leirikokemuksia Oivanki

Neljä päivää täynnä vauhtia, menoa ja meininkiä. Olin tyttäreni luokan kanssa huoltajana leirikoulussa Oivangissa.

 

Ennen leiriä tietenkin tehtiin kovasti töitä, jotta rahat saadaan kasaan. Järjestimme lastenjuhlat, myytiin sukkia, arpoja ja vaikka mitä muuta.

 

Ensimmäisenä päivänä majoittumisten ja alku-infojen jälkeen pääsimmekin heti tositoimiin. Ohjelmassamme oli frisbeegolfia ja paintballia. Hauskaa oli, vaikkakin värikuulat hieman sattuivat osuessa ja taisi muutama mustelmankin saada.

 

Toisena päivänä aamupalan jälkeen lähdettiin vaellukselle Juumaan. Maasto oli vaihteleva. Maisemat olivat aivan mahtavat, aurinkokin välillä pilkahteli, joten sää suosi meitä vaelluksella. Vaelluksen jälkeen oli vuorossa tiimitehtävät, joissa lapset joutuivat tekemään yhteistyötä saadakseen tiimitehtävät ratkaistua. Oli hieno huomata kuinka hyvin heillä yhteistyö sujui. Päivällisen jälkeen lähdimme Angrybirds-puistoon. Lapsilla riitti virtaa vaikka millä mitalla rankasta päivästä huolimatta. Illalla halukkaat kävivät saunassa ja uimassa.

      

 

Kolmantena päivänä olikin vuorossa kalastusta Elijärvellä. Saalistakin tuli, yksi kirjolohi ja useampi ahven. Kalastuksen ja lounaan jälkeen päästiin korukiven hiontaan. Osa lapsista teki korut kotiin tuliaisiksi. Päivällisen jälkeen lähdimme Kuusamo Tropikkiin uiskentelemaan. Viimeisen illan kunniaksi söimme iltapalan laavulla. Keittiöstä saimme iltapalaleipiä mukaan ja kyytipojaksi paistoimme foliossa päivällä kalastetut kalat. Hyvää oli! Osa lapsista kävi viellä soutelemassa järvellä. Viimeisenä iltana alkoi jo huomaamaan lasten väsymyksen: ensimmäistä kertaa koko leirin aikana ensimmäisen ”valituksen” kuulin erään lapsen sanovan ”kyllä on aika jo lähteä kotiin”.

 

Neljäs päivä ja kotiin lähdön aika. Aamupalan ja pakkaamisen jälkeen lähdimme kohti Suurpetokeskusta. Suurpetokeskuksessa näimme karhuja, susia, kettuja, poroja ja ilveksestäkin taisimme vilauksen nähdä. Todella mahtava paikka vierailla. SUOSITTELEN! Vielä ennen kun lähdettiin kohti Torniota pysähdyimme Pudasjärvellä Koilisportille Hesburgeriin lounaalle. Matka kohti Torniota alkoi lounaan jälkeen.

Leirikoulu oli rankka mutta antoisa. Suosittelen lämpimästi kaikille, joilla on mahdollisuus lähteä Oivankiin leirikouluun, joko omien lasten tai vaikka lastenlasten kanssa. Kokemus oli mahtava kaikin puolin! 

 

Haluaisin myös kiittää omaa ryhmänohjaaja ja opettajia! Teidän ansiosta ja pienillä järjestelyillä sain itselleni huikean kokemuksen.

Monica Hyttinen

NUVA16

FILM NOIR

Unenomainen, erikoinen, eroottinen, ristiriitainen, julma… Film noir on elokuvan lajityyppi, jolla kuvataan Hollywoodin rikosdraamoja. Sen kultakausi ajoittui 1940- ja 50-luvuille. Elokuvat olivat usein ns. B-luokan tuotantoja, mikä mahdollisti tekijöilleen vapaammat kädet erilaisiin kokeiluihin niin kuvauksen, juonikuvioiden kuin dialoginkin suhteen. Kerronnallisesti ne ovat tarinoita, joissa on takaumia ja joissa loppuratkaisu jää usein ristiriitaiseksi tai synkäksi. Tapahtumia vie eteenpäin usein kertoja. Visuaalisesti film noirit ovat tummansävyisesti valaistuja, vaalean ja tumman kontrastit korostuvat. Usein tehostekeinoina käytettiin varjokuvia, heijastuksia sekä vääristyneitä ja vinoja kuvia. (Wikipedia)

Aiheiltaan, hahmoiltaan ja tapahtumapaikoiltaan elokuvat keskittyvät ihmisen pimeän puolen tarkasteluun paikoissa, joihin päivänvalo ei ulotu. Murhat, ryöstöt, huijaukset, syrjähypyt, väärät epäilyt ja syytökset, ahneus ja mustasukkaisuus… Sateinen, öinen kaupunki, baarit, yökerhot, uhkapeliluolat… Kovaksikeitetyt etsivät, kauniit ja viettelevät femme fatalet, laitapuolen kulkijat, pikkurikolliset nilkit ja huijarit, korruptoituneet poliisit… Näistä on aito ja oikea ”musta elokuva” tehty. (Wikipedia)

Gilda 1946

Kiinnostuin itse noista alakuloisista, epätoivoisista ja kalseista elokuvista joitakin vuosia sitten kesken kesän valoisinta ja lämpimintä aikaa (hassu ajankohta, eikö?), kun Ylen Teema-kanava esitti lajin klassikkoja maanantai-iltaisin. Erityisesti elokuvien visuaalisuus ja tunnelma vangitsivat minut ruudun ääreen. Ajatuksia herättää elokuvien tekoajankohta, joka sijoittuu toisen maailman sodan aikoihin tai sen välittömään läheisyyteen. Kun esimerkiksi monissa tuon ajan Suomi-filmi elokuvissa sodan traumoja paettiin romanttisiin ja historiallisiin pukudraamoihin, Hollywoodin film noirit tuntuvat juuri ammentavan ankeista ajoista valkokankaalle. Ajalle epätavalliseen tyyliin ne ovat myös yllättävän rohkeita, esimerkiksi dialogi ja tapahtumat saattoivat sisältää seksuaalissävytteisiä vihjauksia (Wikipedia). Naisen rooli elokuvissa oli virkistävän erilainen: filmin koristuksena ja miehen egoa pönkittävän hyvyyden perikuvan sijasta nähtiin älykäs, itsenäinen ja kakslahkeisen kanssa samalla tasolla oleva toimija, tuhma tyttö.

Seuraavaksi esittelen lyhyesti pari hienoa, tunnettua ja tunnustettua film noir – klassikkoa. Tarinaltaan, näyttelijäsuorituksiltaan ja tunnelmaltaan ne ovat jääneet itselleni erityisesti mieleen. Katso nämä elävät kuvat ja olet nähnyt kuin trailerin kokopitkästä elokuvasta nimeltä ”Film noir”.

Nainen ilman omaatuntoa (Double Indemnity)

Nainen ilman omaatuntoa on Billy Wilderin ohjaama elokuva vuodelta 1944. Elokuva perustuu James M. Cainin romaaniin. Leffan päähenkilö ja kertoja on vakuutusasiamies Walter Neff (Fred Macmurray), joka eksyy kaidalta tieltä murhan ja petoksen maailmaan Barbara Stanwyckin esittämän, viettelevän kotirouva Phyllis Dietrichsonin vuoksi. Vakuutustarkastaja Barton Keys (Edward G. Robinson) alkaa tutkia ystävänsä ja työtoverinsa kohtalokasta vakuutuskeikkaa. Rikollisten rakastavaisten lempi vaihtuu epäilykseen sitä mukaa, kun silmukka pariskunnan ympärillä kiristyy. (Shneider 2008, 198-199; Wikipedia)

"Double Indemnity" Barbara Stanwyck, Fred MacMurray, Edward G. Robinson 1944 Paramount / MPT

Miksi katsoa? Elokuva on kerronnallisesti kekseliäs, se alkaa tarinan loppupäästä ja etenee takaumina. Tunnelma filmissä on jännän painostava. Henkilöhahmot eivät älyttömästi herätä empatiaa; Neffiä ei näytä juuri hetkauttavan herra Dietrichsonin murhaaminen, kiinnijääminen sitä vastoin kyllä. Phyllis taas on aivan omaa luokkaansa ”epätoivoisena” pikku rouvana, hän eisuinkaan ole ensimmäistä kertaa ”vakuutuskaupoilla”. Phyllis tietää tasan, mitä tekee ja näyttää myös nauttivan siitä. Hollywoodissa paatunut pariskunta ei kuitenkaan saa voittaa, siksipä sanonta ”ahneella on paskainen loppu” pitää tässä tapauksessa paikkaansa.

Syvä uni (The Big Sleep)

Syvä uni on Howard Hawksin ohjaama elokuva, jossa pääosia; yksityisetsivä Philip Marlowea sekä Vivian Rutledgeä, esittävät tosielämän sydänkäpyset Humprey Bogart ja Lauren Bacall. Elokuva valmistui vuonna 1946 ja perustuu Raymond Chandlerin samannimiseen romaaniin. Leffan monimutkaisessa juonikuviossa yksityisetsivä Marlowe setvii monisyistä tapausta, johon liittyy murhia, kiristystä, petosta sekä kauniita ja kohtalokkaita naisia. (Shneider 2008, 216; Wikipedia)

Lauren Bacall and Humphrey Bogart in “The Big Sleep”(1946)

Syvän unen tunnelma on nimensä mukaisesti unenomainen, tummanpuhuva, sitä ympäröi kuolemanläheisyys. Kevennystä siihen tuo pääparin nokkela sanailu. Bogartin ja Bacallin välinen lemmenleiskunta on leffassa selvästi aistittavissa. (Shneider 2008, 216; Wikipedia) Olen itse tykästynyt Bogien elokuviin ja karismaan. Hän esittää tunnetuimmissa rooleissaan vähäeleistä, ulkokuoreltaan kovaa mutta sisältä romanttista henkilöhahmoa tavalla, jota naisen on vaikea vastustaa…

Auringonlaskun katu (Sunset Boulevard)

Auringonlaskun katu on vuoden 1950 elokuva, jonka ohjasi, kappas vain, Nainen ilman omaatuntoatapaan - Billy Wilder. Elokuvassa työtön käsikirjoittaja Joe Gillis (William Holden) ajautuu suhteeseen suuruudenhullun, ikääntyvän mykkäfilmitähden Norma Desmondin (Gloria Swanson) kanssa kohtalokkain seurauksin. (Shneider 2008, 254-255; Wikipedia)

Gloria Swanson in "Sunset Blvd," 1950 Paramount / MPTV

Elokuva on yksi mieleenpainuvimmista, jonka olen koskaan nähnyt. Swanson tekee aivan uskomattoman hienon roolityön mielipuolena ex-näyttelijättärenä, joka pyöriskelee vuoroin epärealistisissa come back unelmissa ja vuoroin menneiden päivien loistokkaissa muistoissa. Leffa käsittelee Hollywoodin varjopuolia älykkäästi ja rohkeasti: Wilder mm. roolitti elokuvan osuvasti mykkäelokuvien tähdillä (Shneider 2008, 254-255; Wikipedia). Paluun tekemisen vaikeus ja ikääntyvän naisen asema elokuvateollisuudessa, ehkä rakkaudessakin, ovat aiheita, jotka ovat ajankohtaisia edelleen. Filmi, jonka kertojana toimii kuollut mies, ei yksinkertaisesti voi olla huono!

Lähteet:

Schneider, Steven Jay 2008. 1001 elokuvaa jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään. WSOY, Helsinki.

Wikipedia

Kuvat: IMDb.com

Erja Isometsä NUVA16

Perhosia vatsassa

Kävelet koulun käytävällä, sä näät sen yhden istuvan sen kavereitten kanssa ja nauravan jollekki hauskalle jutulle. Mietit heti, miten käyttäydyt kun kävelet sen ohi, harot ehkä hiuksia ja mietit moikkaatko vaiko et. Oot sen kohdalla ja toivot ehkä mielessäsi että se katsois sua ja moikkais. Oot pääsy sen ohi ja se hymyili sulle, sulla tulee perhosia vatsaan ja jatkat matkaasi ystäviesi kanssa.

Kun oot sen tietyn seurassa, käyttäydyt ehkä erillä tavalla kun yleensä? Naurat senvitseille vaikka ne olis aivan paskoja? Yrität ehkä kiusoitella ja härnätä. Yrität vaikuttaa hänen silmissään tyhmältä, tai ehkä et huomioi tätä henkilöä millään tavalla? Katselet sen eleitä ja olemusta, sillä on tänään hiukset toisella tavalla kuin eilen tai ehkä uusi paita? Ajattelet että se onsöpö kun se nauraa tai kuinka hyvännäkönen se taas kerran on.

Illalla menet kotia, stalkkaat ehkä kyseisen henkilön instagrammia tai snäpissä sen mystorya? Seon laittanut instagrammiin uuden kuvan, mietit kommentoisitko siihen vaiko et? Yrität hakeutua tän ihmisen seuraan, juttelet sille sosiaalisissa medioissa ja liikutte ehkä samoissa porukoissa. Tai ehkä oot tutustunut siihen jossain harrastuksessa tai leirillä ja teidän kaveriporukat poikkeaa aivan toisistaan? Et halua vaikuttaa liian tunkeilevalta, joten mietit tarkkaan mitä sanot ja mitä eleitä teet.

Ensimmäinen ihastuminen on jännä, joillaki se tulee ala-asteella ja joillaki vasta ylä-asteella tai myöhemmin. Joillaki se saattaa johtaa ensimmäiseen poika- tai tyttöystävään, joku taas ei välttämättä koskaan sano asiasta kellekkään? Joku saa pakit ja se murtaa tän ihmisen hetkeksi aikaa, ja joillaki se taas johtaa hyvään ystävyyteen.

Halla Kuoppala, nuva 16