tiistai 23. joulukuuta 2014

Paulan Kirjasto 23

Hei taas,
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin. Vielä viikko sitten tuntu että stressi painaa päälle, ku ei ole lunta eikä joulufiilistä. Nyt voimme huokaista helpotuksesta ja huudahtaa VIHDOINKIN! Saman riemun vallatessa mielemme ja sydämemme voimme vielä nauttia PK:n joulujulkaisusta.

Näin joulun kunniaksi ajattelin, että tekisimme pienen kurkistuksen PK:n takana olevan henkilön omaan henkilökohtaiseen aarrekammioon elikkäs yöpöydän kirjavalikoimaan. Lyön kolme kärpästä yhdellä iskulla eli annan teille joululahjaksi kirjavinkkejä loman ajaksi ja saan itsekin selville, mitä kaikkea siellä on pölyn lisäksi. Lisäksi teen oivallisen PK päivityksen.

Sen pidemmittä puheitta toivotan kaikille hyvää ja rauhallista joulua ja joulunaikaa sekä iloista ja räiskyvää uutta vuotta!

Tv: Paula Kronqvist :)

Ps. Käy tsekkaamassa ja tykkäämässä Paulan Kirjaston uusista FB-sivuista täältä! :)


Kirjat pystyssä:
1. J. K. Rowling, Paikka vapaana, Otava 2012, alk. The Casual Vacancy 2012, Little, Brown
2. Sophie Kinsella, Himoshoppaajan ratkaiseva askel, WSOY 2004, alk. Shopaholic Ties the Knot, 2002
3. Harlan Coben, Sillä tiellään, WSOY 2007, alk. Gone for Good, 2002
4. Sophie Kinsella, Himoshoppaajan vauva, WSOY 2009, alk. Shopaholic & Baby, 2007
5. Helen Fielding, Bridget Jones – elämä jatkuu, Otava 2004, alk. Bridget Jones – The Edge of the Reason, 1999
6. Candace Bushnell, Carrien nuoruusvuodet, Tammi 2012, alk. The Carries Diarys, 2010
7. Harlequin-pokkari 4 in 1, Harlequin 2012
8. Elizabeth Flock, Emma ja mä, Harlequin 2007, alk. Me & Emma, MIRA Books, Canada 2004
9. Julia Cameron, Tie luovuuteen, Otava 2010, alk. The Artist’s Way, 1992
10. Suzanne Collins, Nälkäpeli 1-3, EU 2012, alk. The Hunger Games, 2008, 2009, 2010
11. Hugh Lasgarn, Eläinlääkäri keskellä kylää, Tammi 1989, alk. Vet in a Village, 1988
12. Annu Kekälinen, Meidän eläinkauppa, Gummerus 1994
13. Dan Brown, Kadonnut symboli, WSOY 2009, alk. The Lost Symbol, 2009
14. (Romanttinen kotimainen –kolmiopokkari, Lääkäri) Johanna Salo, Paras mahdollinen pari, Kolmiokirja 2011
15. Stieg Larsson, Pilvilinna joka romahti, 2009, alk. Luftslottet som sprängdes, 2007

Kirjat kirjojen päällä:
1. Sigge Stark, Kärlekens eld, Åhlén & Åkerlunds tryckerier 1974
2. (Romantica lääkäri), kustantaja Kolmiokirja Oy:
 - Marita Lehti, Muistojen taikayö, 1985
 - Helena Latvus, Suru sulaa hiljalleen, 1980
 - Saara Mustonen, Fatalisti, 1990
 - Pirita Nurmi, Elokuun myrsky, 1994.
3. Johanna Berg, Hurja tyttö viettää häitä, Kirjapaino-Oy Kanta Oulu, 1977
4. Candace Bushnell, Kynsin hampain, Tammi 2009, alk. Lipstick Jungle, 2005
5. J. K. Rowling, Harry Potter and the Order of the Phoenix, Bloomsbury 2003

Kirjat lappeellaan:
1. Rippi-Raamattuni <3
2. Laura Ingalls Wilder, Pitkä talvi preerialla, Gummerus 1990, alk. The Long Winter, 1940
3. Simon Montefiore, Suuret puheet, jotka muuttivat maailmaa, Gummerus 2008, alk. Speeches that Changed the World, 2005
4. Stephenie Meyer, Houkutus, WSOY 2010, alk. Twilight, 2005
5. Francine Pascal, Sweet Valley High –trilleri; Kasvot menneisyydestä, Otava 2002, alk. ’R’ for Revenge, 1997
6. Janet Evanovich, Ensin rahat, WSOY 2008, alk. One for the Money, 1994
7. Janet Evanovich, Kymmenen oksalla, WSOY 2014, alk. Ten Big Ones, 2004
8. F. M. Dostojevski, Rikos ja Rangaistus, WSOY 1992, alk. Преступление и наказание, Prestuplenije i nakazanije, 1922

maanantai 15. joulukuuta 2014

Kinkku kainaloon ja menoks!

Adapterin vuosi alkaa olla lopuillaan. Me jäädään Luskun kanssa joululomalle jo keskiviikon jälkeen, eikä ennen sitä ole jäljellä muuta kuin nämä pari päivää nuorisotyön perussuunnitelman vääntöä yhdessä koko nuorisotoimen porukan kanssa, Viljamin johdolla. Keskiviikkona käymmä nauttimassa takuuvarmasti hyvän PPO:n jouluaterian, istumma hetkeksi miettimään ensvuotta ja sitten jäähään lomalaitumille. Muutamia lomapäiviä ja reissuvapaita on jääny käyttämättä, niin päätimmä kerralla sitten ottaa kunnon lööbailulomat tähän väliin. Jäädään siis nyt keskiviikon jälkeen pois ja tuumma takasin vasta Loppiaisen jälkeen. Eli kaikki kaikki toiminnat on nyt tauolla hetken aikaa, ei mediailtoja ei lähetyksiä eikä olla muutenkaan siis auki.


Oisko aika vähän muistella mennyttä vuotta? Se on ollu hieno ainakin näin Adapterin kannalta. Kävijäkertoja meidän toimintoihin on vuoden aikana kertynyt reipas 3000 kappaletta. Mediailtoihin ja Nuorisokanava Hertzilän toimintaan ollaan saatu useampi uusi tyyppi mukaan, ja ollaan siittä tietenki mielissään. Sen lisäksi, että meidän toimitustiimi on ollu aktiivinen jokaisella saralla ovat he myös raapustellu Curly lehteen vuoden aikana kaiken kaikkiaan 14 juttua, joista melkein kaikki onkin ehtinyt ihan painettuun lehteen asti. Uusimman numeron löydät täältä. Uusimmassa lehdessä muun muassa juttua Lotan YleX vierailusta, jonne hän pääsi voitettuaan radiofestareiden nuorten sarjan viime keväänä kännykkäriippuvuus -työllään. Kilpailusta tuli kunniaa muillekkin meidän Hertzilän nuorille - taisi Rami saada kunniamaininnan Simon Elämänpeli -jutulla. Curly 2015 kaipaa nuorilta teemoja ensivuoden lehdille - osallistumalla ideointiin voit voittaa itsellesi Finnkinon leffalipun! Lehen voi muuten tilata ilmaseksi kotiin, ken tahtoo.


Mediataitoviikolla meiän nuoret osallistu Tuunaa Vessa -kilpailuun, ja aaltosen tyttöjen vessa saikin täysin uuden ilmeen itselleen. Vessa piti tuunata aiheella "millainen olisi parempi internet?". Yle Perämeri kävi tekeen juttua vessasta nyt syksyllä, tehdyn jutun löydät täältä. Tuunattu Vessa saavutti kilpailussa 3.sijan. ja kunniakirja koreilee aaltosen seinällä. Perämeri kävi kyseleen meiltä myös sosiaalisesta mediasta ylipäätään, sen jutun löydät täältä. Jari Vesa kävi tekkeen meistä juttua myös alkuvuodesta, sen jutun löyät sitä vastoin tästä.

Keväällä mie kävin edustamassa meitä Allianssi-risteilyllä, siittäki raapustelin sitten juttua Verken viikon näkökulma -osuuteen. Ihan on myös Verken nettisivut muutenkin tutustumisen arvoiset, mutta tästä pääset suoraan minun tuumailuihin. Mie kävin siis risteilyllä puhumassa meidän hankkeen haasteista - ja toisaalta niistä hyviksi havatuista käytännöistä. Pohdimme sitä, miten (etenkin verkkonuorisotyöllisten-) hankkeiden merkitystä saataisiin korostettua ja nostettua niin, että verkkonuorisotyö, ja tällainen matalan kynnyksen monimediatoiminta saataisiin automaattisesti vakituiseksi osaksi jokaisen kunnan toimintaa.



Vähän ennen risteilylle lähtöä palauduin Murmanskista, Connecting Young Barents -hankkeen nuorten ryhmätapaamisesta. Torniota oli reissussa edustamassa Umpisuoli -niminen bändi, ja kyllä hienosti pojat vetiki homman kotiin. Ainahan tuolta Venäjän maalta jää paljon käteen - niin tällakin kertaa. Kyllä jokaisen pitäisi päästä käymään rajan tuolla puolen. Reissusta on useampi juttu tehty, mutta esimerkiksi tämä voisi olla kuuntelemisen arvoinen. Haastattelimme Iinan kanssa paikallisia nuoria, Annaa ja Kseniaa, jotka meillä toimi matkaoppaina reissussa. Heidän myötä löysimme itsemme muun muassa eläinkaupasta pällistelemästä, siellä myytiin apinoita...

Kesän alkajaisiksi pistettiin aaltonen remonttiin. Muutettiin Luskun kanssa nurkkaan, pois keskeltä kaikkea. Tehtiin tämmönen pientä pintaremonttia aaltonen edition -video sitten siinä temmellyksen ohella, sieltä näkyy, kuinka paljon tila muuttui ja sai uutta ilmettä, muun muassa mahtavan uuden itse tehdyn sohvan jäljiltä. On muuten todettu toimivaksi - sohvalle mahtuu parikymmentä henkeä kevyesti kerralla.



Mitäs vielä? Blogi ja youtube-kanava puhukoot myös puolestaan, ahkeria on ollu nuoret näilläkin saroilla. Tänä syksynä ollaan saatu erityisen paljon nauttia Putaan ilmaisutaitoryhmien seurasta, ja niitten kans ollaanki päästy puuhastelemaan yhtä jos toista! Ollaan tehty lukuisa määrä lyhytelokuvia, joista osa löytyy youtubesta. Ollaan tutustuttu Hertzilän toimintaan ja koostettu KouluJouluRadio, joka näkee päivän valon koulun keskusradiosta lähipäivinä. Studiosalamat on räiskyny tiuhaan tahtiin! Kuten aikaisempinaki vuosina, niin nyttenki, ollaan päästy Peräpohjolan Opiston nuvalaisten kanssa puuhastelemaan myös melkoisesti. Eikä pelkästään nuvalaisten, vaan myös aikuisopiskelijat AP/IP/Kaito/Opsot - mitä näitä nyt kaikkea on :D Ollaan kyllä saatu naureskellen muistella kaikkea mitä ollaan porukalla tehty! Kun tuossa tilastoja kattelee, niin kaiken kaikkiaan täällä on ehtiny käyä satakunta ryhmää vuoden aikana, mukaan lukien tosin vapaa-ajalla kokoontuvat ryhmät, sisältäen siis meidän medianuoret. Paulan kirjasto on päivittynyt myöskin yhä ahkerasti, JEE hyvä Pake!

Äkkiseltään kun muistelee, niin meillä on ollu 2 pitempi aikaista harjottelijaa/työssäoppijaa tänä vuonna, 4 työhöntutustujaa ja 1 taksvärkkiläinen. Super-Jessukka me saateltiin syksyn alkupuolella muille maille vierahille, ja Jesun seikkailuja pääseekin seurailemaan Matka-adapterista. Lauantaina reippaalla Miika-boilla loppu 6 viikon työssäoppiminen, ja sopivasti sitten jutut päättyi joulupolun tunnelmiin.

Työporukalla käytiin yllätysesiintymässä Danceclub Hopin joulunäytöksessä, täällä voit käyä ihasteleen kuinka me pistetään jalalla koreasti. Muutama viikko sitten oltiin Lappilainen -lehden viikon bloggaajia, näköislehtiä voit selailla lehtiluukusta. Noh, mikäs tämä sitten on? Haha!

Mitäs vielä... Mie olen kolme tekohammasta rikkaampi näin vuoden päätteeksi. Oon kärsiny kamalaa koirakuumetta koko vuoden, eikä yhtään oo helpottanu ko meillä on käyny kuvauksissa koiranpentuja... Paaaljon on ollut kaikenlaista älytöntä, ja mehän tietenki jatketaan vielä kovemmalla draivilla sitten ensivuonna... Nyt mie kuitenki aion painella muutaman päivän päästä koti-kotiin, ja maata hiljaa kinkku kainalossa koko loman. Piettäkäätte rentouttavat joulunpyhät, ja nähään heti 7.1.2014 mediaillan merkeissä! -Sone



PS. Lähti vähän käsistä, tuli tätä tekstiä, vähän niinkö ystävälläni Seppo Körköllä konsanaan ;)

lauantai 13. joulukuuta 2014

Matka-adapteri: Temadagar

Sunnuntai 14.12.2014

Tänään on suuuuri merkkipäivä! Tai ainakin jonkinlainen merkkipäivä. Edes päivä... eikö? Noh, vaikka tänään ei ehkä virallisesti mitään juhlitakaan ja teknisesti tällä hetkellä on muuten yö, niin kun se päivä täällä joskus valkenee, tulee siitä järjestyksessä kaikkiaan 105. Ruotsissa yhtäjaksoisesti viettämäni päivä.

Historiasta muistamme, että 105 päivään saadaan sopimaan esimerkiksi talvisota, mutta koska täällä ei ole näkynyt liioin talvea kuin sotaakaan (eikä blogia koskevia päätöksiä ainakaan toistaiseksi ole tehty Moskovassa), мне надо... eikun siis minun täytyy ilmeisesti keksiä noille päiville jotain muuta käyttöä.

Näiden noin 2520 Ruotsissa viettämäni tunnin aikana olen oppinut, että vaikka kaiken maailman kirjeenvaihtajat eivät omia merkkipäiviä olekaan vielä saaneet, ei siitä kannata laisinkaan harmistua, sillä kalenterista saattaa hyvinkin löytyä joku muu mieluisa päivä, jota viettää. Havahduin tähän mielenkiintoiseen tosiseikkaan ensimmäisen kerran oikeastaan jo syksyllä, kun lokakuun alussa täällä vietettiin kanelipullapäivää, jota marraskuun alussa seurasi "kladdkakans dag" eli mutakakkupäivä. Marraskuun 13. päivänä puolestaan herkuteltiin voileipäkakkupäivän merkeissä. Eilen vietetyn Lucian päivän kunniaksi taas päätin tehdä pienimuotoista tutkimusta näistä ehkä hieman tuntemattomammiksi jääneistä merkkipäivistä ja löysin Temadagar.se -sivuston, joka on yksinkertaisuudessaan varsin nerokas: sivustolle on listattu erilaisia teemapäiviä taustatietoineen täyttämään jos jonkinlaista kalenteria.

Tutkittuani asiaa, huomasin, ettei mutakakkupäivä ole vielä mitään, vaan listalta löytyvät mm. tyttöystäväpäivä elokuussa, kebab-päivä syyskuussa ja luonnollisesti tasa-arvon nimissä myös poikakaveripäivä lokakuussa. Edes mainittuna kanelipullapäivänä ei tarvitse tyytyä nauttimaan pullaansa kuivin suin, vaan seuraksi voi ottaa vaikkapa huikan vodkaa, vietetäänhän samana päivänä yllättäen myös kansallista vodkapäivää, joka toistaiseksi vaikuttaisi kuitenkin olevan tunnetumpi Yhdysvalloissa. Tulevia juhlapäiviä, joita en ole vielä täällä päässyt kokemaan, ovat sen sijaan esimerkiksi suomalaisessa kalenterissa nimipäivälleni osuva vasenkätisten päivä elokuussa sekä huhtikuussa vietettävä amatööriradiopäivä. Kansallista valokuvauspäivää en sen sijaan harmikseni listasta löytänyt.

Teemapäivät sekä erityisesti (ja nyt varmaankin myös ymmärrettävästi) niiden puuttuminen otetaan täällä siis ilmeisen vakavasti. Radioon liittyen voikin mainita, että eräänä päivänä kyseistä keksintöä kuunnellessani pääsin todistamaan, kuinka juontajakaksikko joutui syvästi harmissaan, mutta ennen kaikkea epäuskoisena toteamaan ettei kyseiselle päivällä ollut sattunut minkäänlaista merkkitapausta.

Erinäisten teemapäivien lisäksi tutuiksi ovat tulleet myös ajoittaiset kiulu- eikun siis koulupäivät. Viimeksi kuluneen viikon aikana olen oppinut muun muassa, että poliittisista syistä itsensä palasiksi räjäyttäminen on monimutkainen symbolinen teko, jossa yhdistyvät epätoivo ja uhmakkuus. Lisäksi tiedän, että feminismistä löytyy ainakin seitsemän eri alalajia (liberaali, radikaali, marksistinen ja postkolonialistinen sekä standpoint-, queer- ja särartsfeminism) joista ainakin osassa on muutakin epäselvää kuin nimitys. 

Kaiken tämän lisäksi perjantaina pidettiin luento siitä, kuinka kirjoitustehtäviin tulee vastata - siis kun kurssi on nyt jo melkein ohi ja suurin osa tehtävistä on siis jo kirjoitettu. Mielestäni ohjeita hauskempaa kuunneltavaa olivat erilaiset kiellot: kirjoittamaansa tekstiä saa käyttää vain kerran, sillä jos palauttaa saman tekstin useamman eri tehtävänannon yhteydessä, syyllistyy plagioimaan itseään ja joutuu lopulta kurituskäsittelyyn. Myöskin toisten tekstien kopioiminen on kiellettyä - eritysesti opettajien. Varoittava esimerkki tästä oli opiskelija, joka oli palauttanut osana esseetään Wikipediasta kopioimansa sivun, joka olikin yllättäen paljastunut esseen määränneen opettajan itse kirjoittamaksi. 

Lisäksi muistutettiin, että tekstille asetettua sanamäärää ei saa ylittää tai liioin alittaa. Vaikka joku olikin joskus kekseliäästi yrittänyt, ei alamittaisen esseen loppuun myöskään saa kirjoittaa valkoisella fontilla mitä tahansa sanoja (jotka siis jäävät värinsä vuoksi näkymättömiin valkoisella paperilla) niin, että kun tehtävän lukija tarkistaa sanamäärän tekstinkäsittelyohjelmassa, näyttää essee lopulta hyvin mitoitetulta ja sanamäärä erinomaisen oikealta.

Jesse

PS. Taisin muuten olla väärässä - tänään on sittenkin juhlapäivä. Vaikka tänään ei siis päästäkään iloittelemaan ruotsiinmuuton muistopäivän merkeissä, Temadagar.se -sivusto kertoo, että läheltä liippaa silti: tänään nimittäin vietetään kansainvälistä apinapäivää!
  
Matka-adapteri seuraa Nuorisokanava Hertzilän aalloilta tutun Jessen vaiheita tällä kertaa ulkomaankirjeenvaihtajana Ruotsissa. Kaikki tekstit koottuna tämän linkin takana.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Aaltosen bändi-ilta!


Moikka!

Meillä oli Aaltosessa keskiviikkona 3.12 bändi-ilta. Esiintymässä meillä oli täällä Tuomas ja kitara, Loud echo, Tatu Likaisesta pyyheliinasta, Ryhmä X ja Sami No swapsista. Meininki illassa oli mahtavaa ja porukkaa oli niin paljon paikalla, että ihan päätä huimas :-)

Tässä vielä hieman matskua esiintyjiltä :-)


maanantai 1. joulukuuta 2014

Digisarjis

Moikkelismoi!

Lauantaina Aaltosessa tehtiin sarjakuvia. Muutaman tunnin jälkeen lopputuloksena oli tämännäköistä:




                                                                                     :)

torstai 27. marraskuuta 2014

Viikonloppu Oulussa!

Nuorten mediatoimitusten ensimmäinen tapaaminen
14.- 16.11, Oulu

Mukana menossa oli nuoria täältä meiltä Torniosta, Jyväskylän nuorten nettilehti Painovirheestä ja sitten Hyvinkäältä - jossa juuri käynnistellään mediatoimintaa, todennäköisesti nettilehden muodossa, joka todennäköisesti alkaa kantamaan nimeä Hygezine.

Pääsimme Lotan kanssa muutama viikonloppu sitten Ouluun historian ensimmäiseen nuorten mediatoimitusten tapaamiseen, joka oli Koordinaatin järjestämä tapahtuma. Mukana  tapahtumassa oli pari nuorta kolmelta paikkakunnalta: Torniosta, Jyväskylästä ja Hyvinkäältä, ja kaksi sen lisäksi nuorisotyöntekijää. 

Luskun ja Sonen ohjaama valokuvatyöpaja Bysiksellä.
Lauantaina 15.11 menimme Bysikselle valokuvapajaan tekemään lehden kantta itsestämme. Otimme studiovalokuvia ja käsittelimme vähän kuvia. Parin tunnin kuluttua siitä, menimme Valveen elokuvakouluun tekemään lyhytelokuvaa. Illalla menimme Oulun taidekoulun järjestämään Taiteiden yöhön, jossa osallistuimme mukavaan rentoutukseen. Sunnuntaina tutustuttiin nuortenelämä.fi- sivustoon Koordinaatin toimistolla ja bussia odotellessa kävimme ajan kuluksi Tietomaassa, kunnes tulimme iltaisella takaisin Tornioon.

Viikonloppu oli hauska ja viihtyisä. Lyhytelokuvan tekeminen jäi parhaiten mieleeni. Kaikki ihmiset olivat hyvin mukavia. -Jenna


Viikonloppu oli mielestäni tosi kiva! Uudet kokemukset, ystävät ja ihanat ruuat teki viikonlopusta mukavan. Oli todella kiva päästä kertomaan omasta toiminnasta muille mutta mikä tärkeintä kuulla muiden toiminnasta ja oppia niistä uusia juttuja. Työpajat oli mielestäni huippuja ja niistä sai paljon irti. Unelmakenkäni ovat Valven roolivaatevarastossa edelleen ja minä vielä palaan hakemaan ne. Eli siis reissu oli huippu kaikin puolin ja lähtisin milloin vain uudelleen tällaiselle tapaamiselle. Kiitos kaikille mukana olleille.  -Lotta


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Maailma sokean silmin


Ville Köngäs on tavallinen 14 vuotias poika. Hän ei vain näe samalla tavalla kuin me muut. Ville näkee tunnustelemalla käsillään  ja seuraa maailmaa kuuntelemalla. Omin sanoin hän kertoo sokeudestaan Juha Tapion sanoja lainaten: ”Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää.”

Ville harrastaa paljon radiohommia, juontokeikkoja ja hän pitää myös uimisesta. Pääharrastus on kuitenkin radion parissa. Villen arkipäivä kuluu ihan tavallisesti, kuten kaikilla muillakin. Aamulla Ville menee kouluun, koulusta kotiin läksyjä tekemään ja vapaa-ajalla alkaa puuhailemaan omia harrastuksiaan. Koulussa Villen lempiaineita ovat historia ja terveystieto ja koulu sujuu sanojensa mukaan hyvin.

Ville tarvitsee itselleen avustajaa, mutta kotona osaa jonkin verran suunnistaa ihan itsekseenkin. Villen seurassa ei tarvitse varoa "nähdä" sanan käyttöä, sillä Ville ymmärtää sen omalla tavallaan. Jos sanot hänelle esimerkiksi että nähdään myöhemmin tai nähdään huomenna, hän luottaa siihen, että pidät sanasi ja tulette myös tapaamaan huomenna. Eräs joulu Ville toivoi lahjaksi elokuvia ja siitä seurasi ihmetys. Vaikka Ville ei näe, hän silti kuulee ja pystyy kuvittelemaan elokuvan tapahtumat päässään, hän saattaa jopa nauttia elokuvista enemmän kuin me, jotka katselemme elokuvaa.

Ville tekee elämässään ihan tavallisia asioita, kuten jokainen meistä, mutta hän tekee ne omalla tavallaan ja joissakin asioissa hän tarvitsee vähän enemmän apua kuin muut. Ville pysyy positiivisena näkövammastaan huolimatta ja hän onkin mukana monessa. Haluaisin muistuttaa, että näkövammaisia ei tarvitse pelätä, vaan heidän kanssaan voi viettää aikaa ihan samalla tavalla, kuin kaikkien muidenkin kanssa.

- Miika

tiistai 25. marraskuuta 2014

Paulan Kirjasto 22

Heissulivei ja hymyä huuleen,
syksy on jo pitkällä. Sais se lumi jo tulla. Alkaa masentaan tämä ainainen harmaus ja lokaisuus. Jokainen meistä kärsii enemmän tai vähemmän joko kaamosväsymyksestä tai –masennuksesta. Onneks on olemassa sellanen nimeltä mainitsematon päivän piriste nimeltä Adapteri, joka tuo vähän väriä tähän ankeaan syksyyn.
                             Paulan Kirjasto jatkuu (vihdoinkin!). Kaikki kiireet ynnättynä omiin vapaa-ajan harrastuksiin on yhtä kuin täyteen bookattu aikataulu. Mutta eipä hätiä. Näinhän se korjaantuu; kun repii itselleen aikaa. Pidemmittä puheitta, Paulan Kirjasto ylpeänä esittelee uuden teoksen: Tappavan tehokas, kirjailija Linda Howard. Suomennos Marja Helanen-Ahtola, kustantaja WSOY, vuosi 2006. Englanninkielinen alkuperäisteos Dying to please, 2002. Näin asia pähkinänkuoressa. Sitten itse ytim…. pähkinään.
Kuva täältä.
                             Sarah Stevens on jokapaikan höylä ja alansa ammattilainen. Hän työskentelee vanhalle tuomari Robertsille sekä hovimestarina että henkivartijana, vaikka jälkimmäisestä vaietaan visusti. Sarahin elämä on hyvin aikataulutettua ja säännöllistä, ja hän nauttii siitä. Eräänä yönä Sarahin elämä saa täyskäännöksen. Tuomarin taloon murtaudutaan, media saa tiedon murrosta ja Sarahista tulee julkkis. Ei mene kauaa niin tuomari murhataan. Sarah jää työttömäksi, vaan ei kauaa. Jokainen haluaa Sarahin kaltaisen hovimestari-henkivartijan. Mutta epäonni seuraa Sarahia, minne hän meneekin. Poliisi Thompson Cahill yrittää epätoivoissaan ratkaista murhamysteeriä, mutta ainoa yhdysside murhiin on kaunis ja kiihottava Sarah. Entä sitten kun murhaaja osoittautuu häikäilemättömäksi teoissaan ja tekee mitä vain saadakseen sen mitä haluaa… Sarahin.
Linda Howard (Linda S. Howington, s. 1950) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen esikoisteoksensa julkaistiin vuonna 1982. Howardin kirjoissa esiintyy teemana jännitys ja romantiikka. Hänen kirjojaan julkaistaan sekä kovakantisina kaunokirjallisuuden teoksina, sekä pehmeäkantisina kioskipokkareina. Hänen muita teoksiaan ovat mm. Vapaata riistaa (2005, Open season), Henkensä kaupalla (2008, To die for) ja Täydellinen mies (2004, Mr. Perfect), joka on saavuttanut suurimman suosion.
                             Kirja ansaitsee 4 ja ½ tähteä. Kirja soveltuu kenties enemmän nuorille naisille, sillä päähenkilönä on nainen, mutta koska rakkaus on kahdenkauppaa ja kolmannen korvapuusti, miehetkin voivat innostua kirjasta. Romantiikka on vahvalla etusijalla kirjassa, mutta mitäpä romantiikka olisi ilman jännitystä. Tapahtumat saavat lukijan haukkomaan henkeään, itkemään myötätuntoa ja kokemaan samoja tunteita kuin päähenkilöt. Vaikka kirjassa kuvaillaankin joitakin tapahtumia ja yksityiskohtia vähän liian tarkasti, romantiikan nälkäinen voi tuntea haikeutta ja jopa surua. Ymmärrätte kun olette lukeneet kirjan. Suosittelen sitä lämpimästi.
                             Aatelkaa, kohta on joulu. Ehkä ennen sitä kerkeää vielä yhden kirjan lukea ja arvostella. Toivon mukaan, mikäli koulu antaa myöten. Kunnes seuraavan kerran kuulemme toisistamme, toivotan kaikille hyvää joulun odotusta.

Paula Kronqvist

Lähteet:
http://humisevallaharjulla.blogspot.fi/2010/06/linda-howard-tappavan-tehokas.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Linda_Howard


perjantai 14. marraskuuta 2014

Aistipäivä Putaan koululla

Putaan koulun tukioppilaat järjestivät Aistipäivän koulun 7 ja 8 luokkalaisille. Aistipäivä järjestettiin Sokeain viikon kunniaksi. Sokeain viikko vietetään vuosittain marraskuun toisella viikolla. Sokeain viikon tarkoituksena on nostaa esille näkövammaisille tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja, jotka näkyvät paikallisissa ja valtakunnallisissa tempauksissa. Putaan koululla järjestetyssä tapahtumassa 7 ja 8 luokkalaisia kierrätettiin kuudella eri pisteellä. Pisteillä havainnollistettiin ihmisen eri aisteja ja tehtiin erilaisia toimintoja.

                                     Yhdellä pisteellä päästiin testaamaan omaa hajuaistia.

                                             Tunnistaisitko sinä kylmän ja lämpimän pisteen iholla?
   
                                     Optisia harhoja ja värinäön testaamista.



                                                                              :)

perjantai 31. lokakuuta 2014

Kaunis luonnostaan

''Eiks sitä Robinii kuuntele vaan 5-vuotiaat?'' ''Kuka Cody Simpson?'' Näitä kysymyksiä kuulen kun puhutaan musiikista ja kerrron mitä kuuntelen. Millä perusteella Robin on muka vaan joku 5-vuotiaiden juttu? En ymmärrä. Se laulaa jossakin biiseissä esim. nettikiusaamisesta, kellä pikkusella on esimerkiksi facebook? 

Cody Simpson taas on taas Australialainen laulaja joka ei ole oikeestikkaan kovin tunnettu, jota oikeastaan ihmettelen jonkin verran. Tavallaan se on hyvä että sitä ei niin hyvin tunnetta ettei se oo semmonen ''massa''-artisti, mutta tavallaan se ois taas ihan kiva ku sillon sen levyi saatettas myyä ihan cittarissa ja jotain fanituotteitakin saattaisi olla, mutta, ehkä jonain päivänä tämä tapahtuu ja ihmiset löytää Codyn musan.
Codyhan esiintyi kyllä Helsingissä kesäkuussa 2014 ja olin tietenkin siellä! Cody oli ystävällinen ja huomasi että se välittää faneistaan.

Yleensä ku puhun kavereitten kanssa Robinista tai Codysta niin vastaanotto ei ole kovin positiivinen vaan ihmiset ei oikein ymmärrä niiden päälle tai jotain. Ainahan niitä poikkeuksiakin löytyy jotka ymmärtää minua:)
Robin on siis Turkulainen poppari joka on julkaissut 4 levyä (Koodi, Chillaa, Boom Kah ja uusimpana muttei vähäisimpänä 16) Robinin eka oma biisi frontside ollie tuli tammikuussa 2012 ja siitä lähti huima nousukiilto. Robinhan ei esittelyä kaipaa sen enempää:) Osa ajatteli että Robin on pelkkä tähdenlento ja kukaan muista sitä enään vuoden päästä, mutta kuinkas kävikään? Ihan päinvastoin.

Robin on ainutlaatuinen Suomessa, kuka muu 16-vuotias laulaa täällä ''Oot kaunis luonnostaan'' ? Eipä kyllä tule mulla ainakaan mieleen.

Siis Robinia ei minusta saa tuomita että sen laulut on lapsellisia, se on vaa semmonen pikkupoika ja vaan 5-vuotiaat kuuntelee sitä. Ei se niin ole. Menkää niille keikoille ja kattokaa ketä siellä on, tietenki siellä on niitä pikkusiaki mikä ei ole minusta paha asia, sillä siitä huomaa että Robbe on onnistu siinä mitä tekee. Monen ikäset kuuntelee sitä ihan vauvasta vaariin moni ei voi sanoa samaa.
Pointtina siis oli että älkää tuomitko mitä kukanenki kuuntelee, kaikest ei tavi tykkää mutta niitä artisteja ei tarvi alkaa dissaan. Eipäs mulla muuta:D
-Lotta

perjantai 24. lokakuuta 2014


Kerron soittamisesta, koska olen kierosti huijattu kirjoittamaan siitä – käsi puutuu jo nyt. Soittaminen on oikein mukavaa. Soitan rumpuja. Haluaisin soittaa myös kitaraa ja vaikkapa bassoa kunnolla. Minulla on bändi, joka soittaa metalcore-rapcore-punkpop-klassista. Heidän kanssaan on kiva soitella, vaikka siitä ei kauheasti mitään tulekkaan. Kavereistani muutama tykkää soittaa. 

Soittaminen ei ole kovin vaikeaa jos on innostunut ja jaksaa tosissaan opetella. Kavereitten kanssa on mukavampi opetella kuin omaksi iloksi, koska sillon saa näyttää taitonsa muillekki. Esiintyminen on myös kivaa silloin harvoin kun pääsee esiintymään, koska se on jännäää. Soittamisessa käytetään sormia ja siispä sorminäppäryys kehittyy, tai jos vaikka puhalletaan, niin keuhkot kehittyy. Rytmitaju kehittyy ja tulee erittäin viisaaksi ja käsien lihaksisto kasvaa. Soitinten kanniskelu esim. vahvistaa myös käsi- ja olkalihaksia. 

Nyt kun olen kierosti huijattuna kirjoittanut tämän, minun käsilihakseni eivät loppujen lopuksi ole kovin puutuneet – koska soitan niitä rumpuja. 

On siis hienoa soitella soittimia.

torstai 23. lokakuuta 2014


Muistipelejä pullonkorkeista?

Muistipelejä pullonkorkeista? Kirpputorilta löydetyt verhot? Mikä ihme on uusiokäyttö?


Mie ajattelen, että on monia tapoja kierrättää ja tehdä maailmasta ekologisempi. Uusiokäyttö on sitä, että vielä käyttökelpoiset tavarat käytetään uudestaan. Ite mie tykkään kiertää kirpputoreja, ja yleensä niistä tekee hyviä löytöjä, ja edullisemmin kuin normaalista kaupasta. Kirpparit ja kierrätyskeskukset on hyvä tapa edistää uusiokäyttöä ja kierrätystä, koska käyttökelpoisia tavaroita on ihan turha heittää roskiin, jos joku muu niitä vielä pystyy käyttämään.

Tähän liittyen tulee mieleen se, että tavarat todellakin tulisi käyttää loppuun, eikä esimerkiksi puoliksi käytettyjä tuotteita heitetä roskiin, koska se on täyttä tuhlausta ja aivan turhaa!
Mulla tulee mieleen myös abstraktit lahjat toiselle. Nuorten näkökulmasta esimerkiksi sellainen, että jos on kummilapsi tai pikkusisko tai –veli, niin lapsen vanhemmat ilahtuu varmasti siitä, että lupautuu hoitamaan lasta vaikka jonkun viikonlopun tai silloin, kun vanhemmilla on menoa. 
Toisaalta lahja voi olla myös se, että menee kavereiden kanssa elokuviin ja viettää aikaa yhdessä, eli lahjan ei tarvi aina olla niin konkreettinen! 

Uusiokäyttöön ja kierrättämiseen liittyy vahvasti myös oma tahto, ja ajatusmaailma siitä, miten on tottunut tekemään. Aina sanotaan, että miellettyjä tapoja on vaikea muuttaa, mutta minua tämä ajatus ärsyttää, sillä se on omasta tahdosta kiinni. Jos omia käyttäytymismallejaan haluaa muuttaa, niin sitten muuttaa! 

Ajatusmaailmaan viittaa myös se, ostaako halpaa tavaraa paljon, vai vähän kallista tavaraa, joka on laadukkaampaa ja ekologista.

Ekologista olisi ostaa sitä kalliimpaa, mutta monen ihmisen tottumus on ostaa halvempaa, koska sitä saa enemmän, ja rahaa jää käytettäväksi johonkin muuhunkin. Tämä säästää ihmisten rahoja, mutta luonto ei säästy, eikä maailmasta tule ekologisempaa tässä tapauksessa.  

Helena Virpikari

Kestävä kehitys - Kirpputori


Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet
viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.”


Kestävä kehitys on arvokasvatusta ja ihmisenä kasvamista. Kestävän kehityksen neljä osa-aluetta ovat ekologinen-, taloudellinen-, sosiaalinen- ja kulttuurinen kestävä kehitys.

Kirpputori

Kävimme ryhmämme kanssa Torniossa kirpputorikierroksella tutustumassa kirpputorin antimiin. Etsimme siis ensimmäiseen omaan asuntoon tarpeellisia tavaroita mahdollisimman halvalla.

Tositori, Vaarin vintti, iha hyvää ja Kirppis, Tornion neljä kirpputoria sijaitsevat lähellä toisiaan Rajalla -kauppakeskuksen tuntumassa, joten niissä on muutenkin helppo käydä pyörähtämässä. Eikä ole suuri vaiva vuokrata loossia omien tavaroiden myymistä varten. Vuokra on kirpputorista riippuen noin kolmekymmentä euroa viikon vuokra ja senhän todennäköisesti saa takaisin tavaroiden myynnin jälkeen, ja vähän ylimääräistäkin.

Tavaroita, vaatteita, astioita yms. saa kirppiksiltä halvalla, ne ovat usein hyvälaatuisia ja käyttökelpoisia. Mutta löytyyhän sieltä toki turhaakin- ja heikkolaatuista tavaraa sekä liian kallista suhteessa laatuun. Olen sitä mieltä, että jokainen, joka myy omia tavaroitaan kirppiksillä, voisi ajatella enemmän, että onko tämä tavara siinä kunnossa, että ostaisin tämän itse ja että onko tuotteen hinta-laatusuhde kunnossa. Kaikki kirpputorit olivat mielestäni suhteellisen siistejä ja järjestyksessä, eikä siellä ollut ahdasta tai likaista, kuten monesti ajatellaan kirpputoreilla olevan.

Laura Rapakko
1. Pyykkikone 100€
2. Sänky 90€
3. Kahvinkeitin 10€ / keitin
4. TV 45€
5. Lautasia 4€
6. Kattila 18€

Helena Virpikari ja Laura Rapakko


KIERRÄTYSTÄ, LÄHIRUOKAA JA YMPÄRISTÖMERKKEJÄ!


Jätekeskus Jäkälä

Jätekeskus jäkälä on kaatopaikka Torniossa. 
Maksullinen jäte:
Poltettava jäte, kaatopaikkajäte, rakennus- ja purkujäte, maa-ainekset, asbesti ovat maksullisia jätteitä.
Kävimme Jäkälässä 10.10 tutustumassa. Jäkälän toimistotyöntekijä kertoi meille kestävästä kehityksestä ja jätteiden kierrättämisestä. 
Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan ulos eri jätepisteisiin.



Kierrätys ja lajitteleminen

Kierrätys on materiaalien uusiokäyttöä. Kierrätyksen kohteita ovat mm. lasi, metalli, vaatteet, paperi, pahvi, pullot, alumiini ja paristot.
Kaikille materiaaleille ovat omat lajittelupisteensä. 

Meidän mielestämme kierrätys on hyödyllistä ja tarpeellista, koska ilman kierrätystä hukkuisimme roskiin. Itse pyrimme kierrättämään mahdollisimman hyvin. 

LÄHIRUOKA

Lähiruoka on ruoantuotantoa, joka suosii raaka-aineita ja tuotantopanoksia. 
Suosimme lähiruokaa, koska rahat jäävät kaupungille ja kotimainen ruoka on hyvää. Kotimaisesta ruoasta jäävät rahat kotimaahan, sen takia se on kannattavaa ostaa lähiruokaa. 
Itse pyrimme syömään mahdollisimman paljon ruokaa joka on tuotettu kotimaassa. 


YMPÄRISTÖMERKIT

1. Joutsenlippumerkki
2. Luomumerkki
3. Kierrätysmerkki
4. Ympäristömerkki
5. Reilu kauppa

Joutsenlippumerkki

Kriteerinä on, että tuote on valmistettu ja pakattu Suomessa sekä raaka-aineesta vähintään 75 % on suomalaista. 
Hyvää Suomesta -merkki on tuotekohtainen. 

Luomumerkki

 Luomumerkki tuotteessa kertoo kuluttajalle, että sen tuotanto täyttää luomuehdot. 
 tuotteen aineksista 95 % on luonnonmukaisesti tuotettuja.

Kierrätysmerkki

Merkki voi kertoa, että pakkaus sisältää kierrätysmateriaaleja tai että tuote soveltuu kierrätykseen.

Ympäristömerkki

Ympäristömerkki kertoo tuotteen tai palvelun vaikutuksista ympäristöön, ja merkinnän tavoitteena on lisätä puolueetonta tietoa tuotteiden ympäristövaikutuksista.

Reilu kauppa

Reilu kauppa tähtää köyhyyden vähentämiseen kaupan avulla.
Reilulla kaupalla tavoitellaan maailmaa, jossa kehitysmaiden viljelijöillä ja työntekijöillä on mahdollisuus turvattuun ja kestävään toimentuloon sekä mahdollisuus päättää itse omasta tulevaisuudestaan. 

Joona ja Eve

tiistai 14. lokakuuta 2014

Matka-adapteri: Trådlös mus

Keskiviikko 15.10.2014

Täällä tapahtuu kummia. Ensinnäkin koko kaupunki on viime päivien aikana alkanut varoittamatta täyttyä kurpitsoista. Toisekseen täällä ryöstellään pankkeja harva se päivä. En ole vielä saanut selville, josko näillä ilmiöillä mahdollisesti olisi jotain tekemistä keskenään, mutta uskon, että Batmanille voisi olla täällä töitä.

Muutama viikko sitten eräs katu Södermalmilla eristettiin pommiuhkan vuoksi. Pian uhkauksen jälkeen vähän matkan päässä Gullmarsplanilla oli ryöstetty rahanvaihtokonttori. Tänään aamupäivällä taas joku oli Metro-lehden tietojen mukaan mennyt Handelsbankenin konttoriin Östermalmstorgilla ja jättänyt sinne pommiksi epäillyn esineen. Hetken kuluttua sama oli toistunut läheisellä Nordea-pankin konttorilla ja pian vähän matkan päässä oli jälleen ryöstetty rahanvaihtopiste. Jälkeenpäin poliisi löysi yhteensä kolme "vaarallista esinettä" joista yksi purettiin robotilla paikan päällä ja kaksi muuta toimitettiin toisaalle.

Tämähän alkaa kuulostaa jännältä. Olin tänään sattumalta puolen päivän aikaan Östermalmstorgilla, vaikka en ollut päivän uutisia siihen mennessä vielä kuullutkaan. Silloin siellä ei enää kyllä näkynyt juurikaan mitään mielenkiintoista - ainoastaan poliiseja vahtimassa, ettei kadulle viritettyä eristysnauhaa ylitetä. Poliisina esiintyminen on kuulemma laitonta, mutta en tiedä päteekö sama toimittajiin - olisi varmaan jännää olla tutkiva journalisti, vaikka tälläkin kertaa kyllä satuin paikalle jokseenkin myöhässä ja oikeastaan vain siksi, että satuin hetkeä aikaisemmin kääntymään ainakin yhdestä risteyksestä väärään suuntaan.

Minun pitää varmaan tästä lähtien lukea - tai ainakin siteerata - vähemmän Metro-lehteä, sillä kohta sen toimitus alkaa luultavasti vaatia jonkinlaista sisällöntuotantopalkkiota, kun sekaannun siihen niin usein. Pankkiryöstöuutisen lisäksi luin siitä tänään, että seuraavien viikkojen aikana Ruotsissa on käynnissä tehostettu valvonta paperittomien siirtolaisten löytämiseksi maassa. Kahden tulevan viikon aikana poliisi kuulemma tehostetusti etsii luvatta maassa oleskelevia henkilöitä tarkoituksenaan selvittää muun muassa, mitä reittejä pitkin he ovat tulleet maahan. Jutussa haastatellun yhteyshenkilön mukaan Mas maiorum -projektin toiminta eroaa normaalista poliisin toiminnasta siinä, että valvonnan tulokset raportoidaan EU:lle. Uutisen yhteyteen oli liitetty kuva viime vuotisesta mielenosoituksesta hanketta vastaan ja tänäkin vuonna vastustusta vaikuttaisi olevan ilmassa, sillä paperittomia henkilöitä esimerkisi netissä kehotettu välttämään julkisia liikennevälineitä tehovalvonnan aikana.

Tässä vaiheessa tarkistin, että omasta taskustani yhä löytyy henkilökortti ja löytyihän se. Sitten törmäsinkin netissä mielenkiintoiseen faktaan: Utrednings- och statistikkontoret -tilastokeskus teki vuosina 1990-2005 tutkimuksen ulkomaalaisvöestöstä Tukholman kaupungissa ja totesi, että kaikkiaan 28,1 prosenttia kaupungin asukkaista on "ensimmäisen tai toisen sukupolven maahanmuuttajia." Jostain syystä en juurikaan yllättynyt, kun kaupungin suurimmaksi ulkomaalaistaustaiseksi ryhmäksi nimettiin suomalaiset - kuten muuallakin Ruotsissa.

Nyt kun siis itsekin ilmeisesti olen maahanmuuttaja ja jonkinlaisen vähemmistön edustaja, täytyy vähemmistöaihetta sivuta vielä hetkisen - päivän lehti olikin tänään antelias:  romanivähemmistön edustajat täällä ovat kuulemma närkästyneet, sillä joillakin grillikioskeilla tarjotaan makkaralajiketta, joka on nimeltään zigenarwurst - vapaasti käännettynä siis mustalaismakkara. Mausteinen makkara on kuulemma alunperin lähtöisin Saksasta, jossa esimerkiksi Hannoverin kaupunki on kuitenkin jo kieltänyt raviontoloitaan käyttämästä kyseistä nimeä ja ilmeisesti myös täälläpäin jotkin kioskeista ovat alkaneet päivittää ruokalistojaan korrektimpaan suuntaan.

Kaikenlaisia tietoiskuja tuntuu tänään oikein satavan - vielä voitaisiin käsitellä vaikkapa ongelmallista suomalaista kielioppia ruotsalaisen tapausesimerkin kautta. Jostain syystä joskus äidinkielentunneilla opeteltiin erikoisia suomenkielen sääntöjä, joita en millään uskonut tarvitsevani. Tänään mieleeni tuli yksi näistä säännöistä, joka on siis nimeltään vokaalisointu. Yksityiskohdat kopioin tähän yksinkertaistettuna netistä: suomen kielen vokaalit voidaan jakaa ryhmiin etuvokaalit (y, ä, ö) ja takavokaalit (a, o, u). Tämän kovaonnisen säännön mukaan missään yksittäisessä suomalaisessa sanassa ei kuitenkaan voi esiintyä yhtä aikaa sekä etu- että takavokaaleja. Tästä syystä suomalaisen on taas kuulemma joskus vaikea ääntää esimerkiksi vierasperäistä sanaa olympialaiset, jossa esiintyy vokaaleja kummastakin ryhmästä, ja joka siksi muuttuu monesti yksinkertaisempaan muotoon olumpialaiset.

Johtopäätös ja tapausesimerkki: jos en koskaan olisi kuullut, että jonkinlaisten sanojen ääntäminen tulee olla vaikeaa vain siksi, että sattuu olemaan suomalainen, olisin tähän mennessä säästynyt paljolta: olen esimerkiksi muutaman päivän ajan yrittänyt löytää täältä langatonta hiirtä, joka on siis ruotsiksi trådlös mus. Vaikka en olekaan ihan varma, voiko suomalaista sääntöä täysin soveltaa ruotsalaiseen sanaan, on piristävää löytää edes jokin syy siihen, miksi trådlös mus muuttuu vielä aika usein jotakuinkin muotoon tröödlöös-möös.

Jos joku taas sattumalta tietää, mikä saa muiden muassa sanat syn- ja könundersökning menemään sekaisin, ehdotuksia - ja nopeita ratkaisuja ongelmaan - otetaan mielellään vastaan.

Jesse

Matka-adapteri seuraa Nuorisokanava Hertzilän aalloilta tutun Jessen vaiheita tällä kertaa ulkomaankirjeenvaihtajana Ruotsissa. Kaikki tekstit koottuna tämän linkin takana.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Ihmiset kaiken takana - Auli

Save the best for last? ;)

Viikolla 40 vietetään valtakunnallista nuorisotyön viikkoa, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta nuorisotyön työmuodoista ja menetelmistä, sekä ihmisistä kaiken takana. Nuorisotyön viikon taustalla on nuorisotyön valtakunnallinen palvelu- ja vaikuttajajärjestö Allianssi, ja viikon tavoitteena on saada nuorisotyölle näkyvyyttä, nostaa esiin nuorisotyön tuomia positiivisia vaikutuksia sekä edetä kohti sitä, ettei nuorisotyön rahoitusta leikattaisi. Nuorisotyön viikon kunniaksi esittelemme ihmiset Tornion kaupungin nuorisotoimen toimintojen taustalta. Kaikki henkilöesittelyt löydät tämän linkin alta.


Nimi:
 Auli Pietikäinen
Kotipaikka: Oulu
Koulutus: Yhteisöpedagogi (AMK) & Hallintotieteiden maisteri
Työpiste: Putaan nuorisotalo Nuorkka / nuorisotoimisto
Työtehtävät: Hallinto-, talous- ja henkilöstöasiat
Lapsuuden haaveammatti: PankinjohtajaTyökavereiden mietteitä tyypistä:

Auli, The Big Boss
”Jos etsit itsellesi esimiestä joka on hersyvä, huumorintajuinen, jämy, lämmin sydäminen, ymmärtävä, joustava... Tässä hän on!”

Periksiantamaton pottupelloilla kuleksija. Auli on pomona parasta laatuaan – aina heikompien puolella, eikä anna kenenkään sortaa tai väheksyä muita. Auli ottaa meiän työntekijöitten ehdotuksen kuin ehdotuksen vastaan yhtään väheksymättä, ja antaa aina täyden tukensa jokaiselle uudelle idealle. Tekee aina parhaansa, että jokaisella työntekijällä olisi paras mahdollinen tilanne. Auli on mummi kahdelle nappisilmälle, mutta on kaikkea muuta kuin grandma ulkoisesti – vielä menee ihan keposesti parikymppisestä. Tietokoneajokortin Auli on suorittanut…Unissaan. Hyvä ja erittäin ammattitaitoinen pomo, joka jaksaa aina kannustaa ja uskoa. Aulista saa juttuseuraa muutenkin kuin pelkissä työasioissa, aina jaksaa nauraa räkättää mukana, tai tirauttaa kyyneleet, jos tilanne sen vaatii. Me ollaan niin hyvissä ja luotettavissa käsissä!

Lei è la migliore! (Auli opiskelee Italiaa, me ei, mutta tässä pitäisi lukea että hän on paras)

<3

lauantai 11. lokakuuta 2014

Ihmiset kaiken takana - Lusku

Viikolla 40 vietetään valtakunnallista nuorisotyön viikkoa, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta nuorisotyön työmuodoista ja menetelmistä, sekä ihmisistä kaiken takana. Nuorisotyön viikon taustalla on nuorisotyön valtakunnallinen palvelu- ja vaikuttajajärjestö Allianssi, ja viikon tavoitteena on saada nuorisotyölle näkyvyyttä, nostaa esiin nuorisotyön tuomia positiivisia vaikutuksia sekä edetä kohti sitä, ettei nuorisotyön rahoitusta leikattaisi. Nuorisotyön viikon kunniaksi esittelemme ihmiset Tornion kaupungin nuorisotoimen toimintojen taustalta. Kaikki henkilöesittelyt löydät tämän linkin alta.



Nimi: Lusku (Markku Lukkariniemi)
Kotipaikka: Tornio
Koulutus: Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja, Yhteisöpedagogi (AMK), ammatillinen opettaja,
valokuvaajan ammattitutkinto -> opiskelija
Työpiste: Nuorisotiedotuspiste aaltonen
Työtehtävät: Adapteri-hankkeen projektipäällikkö, nuorten tieto- ja neuvontatyö, aaltosen tilavastaava, skeittihalli, bänditila jne jne jne jne jne jne
Lapsuuden haaveammatti: Mäkihyppääjä

Työkavereiden mietteitä tyypistä:

Lumppu, Luumu, Lucifer, McLuc, Luumu

Ujo öö
Innostuu kaikesta! Siis ihan kaikesta. Luova hullu, joka pursuilee mielikuvitusta ja älyttömiä ideoita. Tuhansia vitsejä, hulluja ideoita ja elämänmakuisia tarinoita olis vaikka koko maailman lapsille jaettavaksi (ja onkin, ne ei lopu koskaan.....). Ehkäpä juuri tämän ehtymättömän elämänilonsa ja idearikkautensa myötä Lusku onkin saavuttanutkin elämässään niin paljon – kuitenkin kokoajan säilyttäen sen saman pilkkeen silmäkulmassaan. Lusku on ajanmyötä kehitellyt ja rakennellut kovalla työllä (ja täydellä sydämellä) Tornioon mahtavia uusia tapoja tehdä nuorisotyötä, ja kohdata nuoria. Moni asia olisikin toisin (ja monta asiaa tästä kaupungista puuttuisi) jos kukaan ei olisi työntänyt tällaista pilttiä maailmaan silloin aikanaan (joskus suunnilleen 1800-luvun puolivälin tienoolla). Tuhansia rautoja tulessa kokoajan! Tälläkin hetkellä vielä kaikkien satojen työjuttujen lisäksi opiskelee töiden ohella valokuvaajan ammattitutkintoa. Työote, taikka työtahti ei todellakaan hidastu iän myötä, vaan päinvastoin – kiihtyy vaan. Harva tyyppi, joka on ollu vuosisadan töissä samassa mestassa, jaksaa yhä hymyillä joka aamu, kun astuu työpaikan ovesta sisään. Pohjaton ammattitaito nuorisotyössä, mediassa, valokuvauksessa... Kaikessa. Luskuun voi tukeutua asiassa kuin asiassa, liitty se sitten töihin tai ihan vaan elämään, aina saa apua, kun pyytää. Ystävänä korvaamaton. Pitkä historia nuorten parissa todellakin näkyy; työote on rento, mutta jämäkkä. Idearikas eikä tosiaankaan kaavoihin kangistunut!


Kun jotakuta ja jonkun työtä nuorisotyön kentällä voi ihalla niin Lusku on juuri se tyyppi! kaikelle ja kaikille avoin tyyppi, joka on valmis aina uuteen! työkokemus ja -näkemys on tehnyt tästä miehestä viisaan isolla VIILLÄ!


<3

perjantai 10. lokakuuta 2014

Ihmiset kaiken takana - Sone

Viikolla 40 vietetään valtakunnallista nuorisotyön viikkoa, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta nuorisotyön työmuodoista ja menetelmistä, sekä ihmisistä kaiken takana. Nuorisotyön viikon taustalla on nuorisotyön valtakunnallinen palvelu- ja vaikuttajajärjestö Allianssi, ja viikon tavoitteena on saada nuorisotyölle näkyvyyttä, nostaa esiin nuorisotyön tuomia positiivisia vaikutuksia sekä edetä kohti sitä, ettei nuorisotyön rahoitusta leikattaisi. Nuorisotyön viikon kunniaksi esittelemme ihmiset Tornion kaupungin nuorisotoimen toimintojen taustalta. Kaikki henkilöesittelyt löydät tämän linkin alta.


Nimi: Sonja Leppänen
Kotipaikka: Sodankylä
Koulutus: Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja
Työpiste: Nuorisotiedotuspiste aaltonen
Työtehtävät: Adapteri-hankkeen projektityöntekijä, nuorten tieto- ja neuvontatyö ja kaikkea muuta mukavaa.
Lapsuuden haaveammatti: Palomies, näyttelijä ja julkkis, niitten ympärillä Sonen pää pyöri pikkusena. (Työkavereiden huomio: hammashoitaja)

Työkavereiden mietteitä tyypistä:
Sone- meän oma Lapin likka, Sodankylän lahja nuorisotyölle
”Sone on valovoimanen, soppelisti pörrö, intohimonen ja aito kalastajanainen, joka saa hymyn huulille huonoimmillaankin jutuilla.”
Töissä Sone on rempseä, sähäkkä ja idearikas media-alan nuoriso-hörhö, vai miten päin se menikään.. ;) Uusia ideoita ja ajatuksia Sonella riittää asiaan kuin asiaan, eikä hän pelkää tuoda niitä esille. Sone on AINA innostunut ja tasapuolinen kaikille nuorille, ja ottaa omalla hersyvällä persoonallaan kaikki huomioon. Sone ei karta tilanteita, joissa saa poistua omalta mukavuusalueeltaan eikä hän pelkää uusia tilanteita, päinvastoin, tää likka ku sais siivet selkäänsä, niin ois kuulkaa elämä täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä menoa ja meininkiä Sonessa on jo ilman siipiäkin! Sonesta on moneen; kirjailijaksi, roudariksi, Exel-kouluttajaksi, satukirjan kissa-kuvittajaksi; Kille-kissan-satukirja tulee todennäkösesti markkinoille viimeistään lokakuussa 2018.
Sone nauttii Lapista=Sodankylästä, mökkeilystä, Viljosta, perheestä, ystävistä, kalastamisesta mato-ongella, nukkumisesta, muumeista, matkustelusta, hyvästä ruuasta ja juomasta, etenkin ruisleivästä ja kylmästä maidosta ulkomaan reissujen jälkeen. Sone on liikkuvaa sorttia, ja pyrkiikin olemaan sammaloitumatta aina kun lompakko antaa periksi, millon reissut suuntaavat ulukomaille millon kotimaan kiertelyyn, mutta seikkailuhenkisenä, luonnon lapsena Sone kaipaa vaihtuvia maisemia. Sonen tulevaisuuden haasteita on valita itselleen tuleva aviomies Robinin, Antti Tuiskun tai Samuli Putron väliltä, päätöksenteko tulee olemaan äärimmäisen haastavaa.

torstai 9. lokakuuta 2014

Ihmiset kaiken takana - Terttu

Viikolla 40 vietetään valtakunnallista nuorisotyön viikkoa, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta nuorisotyön työmuodoista ja menetelmistä, sekä ihmisistä kaiken takana. Nuorisotyön viikon taustalla on nuorisotyön valtakunnallinen palvelu- ja vaikuttajajärjestö Allianssi, ja viikon tavoitteena on saada nuorisotyölle näkyvyyttä, nostaa esiin nuorisotyön tuomia positiivisia vaikutuksia sekä edetä kohti sitä, ettei nuorisotyön rahoitusta leikattaisi. 

Nuorisotyön viikon kunniaksi esittelemme ihmiset Tornion kaupungin nuorisotoimen toimintojen taustalta. Kaikki henkilöesittelyt löydät tämän linkin alta.


Nimi: Terttu Mäkimartti
Kotipaikka: Ylitornio
Koulutus: Lähihoitaja, sosionomi (AMK)
Työpiste: Tirlittan - Talo Tytöille
Työtehtävät: Tyttötyö, harrastekerhot, nuorisotilatyö, liikennepuisto, monikulttuurinen työ
Lapsuuden haaveammatti: Kirjastotäti

Työkavereiden mietteitä tyypistä:

Terttu - äiti Teretu, mother Theresia

"Varustettu jäätävällä määrällä työkokemusta laidasta laitaan...
Tämä yrittäjä-lähihoitaja-sosionomi on lämminsydäminen, tsemppaava nuorisotyön Kuningatar."

Kulinaristi, joka kokkailee ihania ruokia, ja suhtautuu muutenkin ruokakulttuuriin intohimoisesti nautiskellen – siis ymmärtää hyvien ruokien ja juomien päälle. Porukan äitihahmo ehdottomasti, monelle nuorellekkin on vara-äidin roolissa harva se päivä. Huolehtivainen ja sydämellinen papupata, joka toimii tarvittaessa lähes jokaisen maailmassa olevan kielen tulkkina. Ei ole todellakaan peukalo keskellä kämmentä, puikot heiluu vinhasti ja ompelukoneellaki se surahuttaa hetkessä mitä vaan mitä keksit pyytää... Osaa ja uskaltaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja on aina valmis auttamaan nuoria kinkkisissäkin tilanteissa. Yrittää löytää positiivisia onnenpilkahduksia kaikesta ja kaikista. Ihana itkupilli, niin iloissa kuin suruissa. Omiaan etenkin tyttötyön tekijänä.

PS. Thereessia The Formulakuski keksii itselleen välillä ihan uusia liikennesääntöjä, eikä kummemmin säästele kaasujalkaa jos ei ole pakko :D
"Hyvinhän tästä ehti vielä!"

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Matka-adapteri: 761 46 Norrtälje

Keskiviikko 8.10.2014

Tänä aamuna ulos mennessäni päätin hankkia iltaan mennessä sateenvarjon - jo kolmatta kertaa tällä viikolla. Täällä lienee siis tullut syksy. Kuluneella viikolla olen sateenvarjokauppojen suunnittelun lisäksi valmistautunut ensi kesän Suomen vahvin mies -kilpailuihin. Tämänhetkisen arvion mukaan olen erityisen vahvoilla kun kisataan sängyn, pöydän tai keittiön kantamisessa. Treenin ohessa olen myös muuttanut Tukholman pohjoispuolelle Norrtäljeen, mikä ehkä myös osaltaan selittää lajivalintaa.

Löysin viikko sitten Norrtäljestä kalustamattoman yksiön, johon olen nyt saanut kantaa jos jonkinlaista tavaraa ja tarviketta aina astioista alkaen. Mielenkiintoiseksi projektin teki se, että kaikki tavara siirtyi Tukholman poikki reppuun pakattuna linja-autokyydillä. Repun kantaja puolestaan näytti aika ajoin jonkinlaisen kävelevän kioskin ja kilpikonnan risteytykseltä - totta kai kuorman nyt piti olla täysi, kun kerran jotain kannettiin. Tiedättekö muuten, miksi selkärepun sivuilta yleensä roikkuu ne kaksi nauhaa? Aivan, niillä voi kyllä säätää repun olkaimien pituutta, mutta tosiasiassa ne on varmasti liitetty reppuun siksi, että niihin voisi sitoa esimerkiksi kattilan, paistinpannun, toisen repun tai vaikkapa sitten tuolin jos toisenkin.

Lattialla nukkuessa tulee pitemmän päälle kylmä. Siksipä päätinkin astioiden löytymisen jälkeen hankkia sängyn. Kun olin viimein saanut raahattua sen ensin kaupasta bussipysäkille ja sen jälkeen kolmessa eri bussissa Barkarbystä Norrtäljeen, tuli se kyllä illalla tarpeeseen. Sängyn kuljettaminen linja-autossa on muuten vähän kaksipiippuinen juttu: kaupungin halki matkustava punkka toimii kyllä erittäin hyvänä keskustelunavaajana, mutta vaikka kanssamatkustajilla riittikin ihmeteltävää, eivät kaikki bussikuskit aina olleet projektista yhtä mielissään. No, seuraavana päivänä mukana seurannut ruokapöytä tuoleineen ei tuntunut enää ollenkaan niin suurelta haasteelta, kuin voisi äkkiseltään luulla.

Pöydän kanssa matka Ikeasta bussipysäkille olikin muuten oikeastaan jopa hieman helpompi, sillä sitoessani kuormaa kyytiin sattui paikalle kassojen edustaa siivoamassa ollut nainen, joka ihmetteli, miksi en ottanut mukaani huonekalujen kuljettamiseen tarkoitettua laakeaa kärryä. Kuvittelin, että kärryjä ei saisi viedä tavaratalosta parkkipaikkaa kauemmaksi, mutta ystävällinen nainen oli miltei pakata minutkin pöydän seuraksi kärryyn ja lähettää pysäkille. Heillä kun on tapana joka ilta kiertää autolla lähiympäristö ja kerätä löytyneet kärryt takaisin, eikä kuormajuhdan mukaan ottamisesta siksi olisi mitään haittaa. Niitä kun oli kuulemma joskus löytynyt jopa kahden kilometrin päästä Jakobsbergin asemalta saakka.

Kun kalusteet oli sisukkaasti raahattu sisään, luonnollisesti siis talon ylimpään kerrokseen, jäi taas aikaa kaikenlaiseen muuhun, kuten vaikkapa jo tutuksi tulleeseen mielenkiintoisten asioiden havainnointiin: tällä kertaa kunniamaininnan ansaitsee erikoinen hohtava pönttö keskellä erästä puistoa. Otaksun tämän pöntön olleen roskakori, mutta en edelleenkään ymmärrä, miksi sen kyljessä vilkkui vihreä valo. Etsin jopa taskustani jostain mukaan tarttuneen mainoksen, jonka saisin käydä laittamassa roskikseen, jotta selviäsi, josko se osaisi vaikkapa reagoida roskaan jotenkin. Toivoin, että pönttö olisi luikauttanut vaikkapa kiitoksen, mutta mitään ei tapahtunutkaan. Mikä valtaisa pettymys. Ehkäpä se valo oli siinä vain auttamassa epätoivoisia roskiksenetsijöitä.

Aikaisemmin kerroin, että täällä on paljon käsilaukkuja (selkeästi suosituin merkki vaikuttaisi muuten olevan Michael Kors), joista myös miehet näkyvät kantavan osansa. En silti osannut odottaa, että naiset yrittäisivät tasoittaa tilannetta, mutta jotain sellaista täällä kai on tekeillä - viimeaikaisten havaintojen perusteella he kun ovat ahkeria nuuskankäyttäjiä. Eihän asia siis minulle kuulu, yllätyinpähän vain, kun olen aina tähän saakka kuvitellut, että nuuska viihtyisi paremmin viiksekkään huulen alla. Huonekaluja kantaessani opin muuten muutakin ruotsalaisista - ja vähän suomalaisitakin: mitä eroa siis on ruotsalaisella ja suomalaisella? Ruotsalainen kysyy usein, josko vaikkapa koko keittiötä kadulla perässään raahaava tyyppi sattuisi tarvitsemaan apua. Suomalainen puolestaan väittää aina hallitsevansa tilanteen ja selviävänsä yksin. Täällä taidetaan kuitenkin tietää, että suomalaiseen sisuun ei kuulu pyytää apua ja varmaankin juuri siksi ruotsalainen vaatii saada kantaa ainakin yhden tuolin matkalla seuraavalle pysäkille.

Pientä hauskaa tarjoavat joskus myös erilaiset mainokset vaikkapa metroaseman seinillä. Eräällä asemalla oli rivissä mainoksia, joissa Tukholman kaupunki mainosti yleistä liikuntakorttia, jolla pääsi käyttämään esimerkiksi monia kuntosaleja ja uimahalleja. Iskulauseina julisteissa oli erilaisia käskyjä uida ja treenata enemmän: "Simma mer! Gymma mer!" Viimeisimpänä rivissä oli kuitenkin sarjasta poikkeava määräys: "Finn lyckan i en kanelbulle - löydä onni korvapuustista." Samalla seinällä oli siis paikallisen kioskin mainos pullista, joiden käärepaperissa oli kätkettynä jonkinlainen onnenennustus, kuin kiinalaisissa onnenkekseissä ikään. Mitähän käskyä noudatettiin eniten? Itse en ole kuitenkaan vielä tutustunut korvapuustien ideologiaan kuin sen verran, että olen huomannut niiden olevan usein marketissa tarjouksessa.

Herätessäni ensimmäisenä aamuna uudesta sängyssäni tuli mieleeni muuten yllättäen eräs nainen, joka monen muun vastaantulijan ohella kiinnostui edellisenä iltana kantamuksestani. Hän tahtoi tietää, miksi raahaan moista mukanani ja kerroinkin, että olin muuttamassa. Nainen arveli minun nukkuvan sängyssäni yksin. Sillä hetkellä en miettinyt asiaa sen enempää, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna kahden mentävän parisängyn raahaaminen perille Norrtäljeen se vasta aika temppu olisikin ollut. 

Jesse

PS. Ehkäpä joku lukijoista muistaa vielä viime syksyisen juttusarjan matkalta Itävallan Wienistä. Tuolla reissullahan minusta tuli kansainvälinen rikollinen kun mm. kävelin päin punaisia liikennevaloja. Ei se vielä mitään ollut - viikko sitten kävin täällä omenavarkaissa. Kerroinhan muutama viikko aiemmin mystisesti kadulle pudonneista omenoista - nyt niitä oli kypsynyt puissa lisää ja päätin ottaa selvää, josko niistä olisi syötäväksi. Eräänä iltana odotin, että tuli jo pimeä ja salakähmäisesti hiippailin ulos omenapuulle. En kuitenkaan yltänyt oksille ja päätin hakea tikkaat avuksi. Tunsin itseni kuitenkin yhä vieläkin liian lyhyeksi ja lopulta seisoin puun alla tikkailla huitomassa oksia porrasharjalla. Loppujen lopuksi sain saaliiksi yhteensä kolme omenaa. 

Matka-adapteri seuraa Nuorisokanava Hertzilän aalloilta tutun Jessen vaiheita tällä kertaa ulkomaankirjeenvaihtajana Ruotsissa. Kaikki tekstit koottuna tämän linkin takana.