Kerron soittamisesta, koska olen kierosti huijattu kirjoittamaan siitä – käsi puutuu jo nyt. Soittaminen on oikein mukavaa. Soitan rumpuja. Haluaisin soittaa myös kitaraa ja vaikkapa bassoa kunnolla. Minulla on bändi, joka soittaa metalcore-rapcore-punkpop-klassista. Heidän kanssaan on kiva soitella, vaikka siitä ei kauheasti mitään tulekkaan. Kavereistani muutama tykkää soittaa. 

Soittaminen ei ole kovin vaikeaa jos on innostunut ja jaksaa tosissaan opetella. Kavereitten kanssa on mukavampi opetella kuin omaksi iloksi, koska sillon saa näyttää taitonsa muillekki. Esiintyminen on myös kivaa silloin harvoin kun pääsee esiintymään, koska se on jännäää. Soittamisessa käytetään sormia ja siispä sorminäppäryys kehittyy, tai jos vaikka puhalletaan, niin keuhkot kehittyy. Rytmitaju kehittyy ja tulee erittäin viisaaksi ja käsien lihaksisto kasvaa. Soitinten kanniskelu esim. vahvistaa myös käsi- ja olkalihaksia. 

Nyt kun olen kierosti huijattuna kirjoittanut tämän, minun käsilihakseni eivät loppujen lopuksi ole kovin puutuneet – koska soitan niitä rumpuja. 

On siis hienoa soitella soittimia.