Joku jossain joskus keksi sanonnan ”kaikki hyvä loppuu aikanaan” ja olen varma, että pärjäisin ilman tätä väitettäkin vallan mainiosti. Liian lyhyt TET-viikko Tornion nuorisotoimella on ohi ja nyt on palattava viimeisiksi viikoiksi koulun penkille ennen lomaa. Alkoikin tuntumaan siltä, että tämä on liian hyvää ollakseen totta.
Viikkokin nuorisotoimen leivissä on ollut tapahtumarikas. En todellakaan ole nähnyt vielä kaikkea, mutta paljon tämänkin ajan edestä. Kolmen ensimmäisen päivän aikana ehti olla kolme näyttöäkin, joissa jokaisessa pääsin avustamaan. Heti ensimmäisistä minuuteista alkaen tuntui siltä, että olisin ollut täällä töissä kuukausia. Tapasin heti uusia ihmisiä sekä vanhoja tuttuja ja ei siinä sitten muuta kuin hommiin suoraan. ”Otatko kahvia?” Se taisi olla melkein seuraava lause tervehdyksien jälkeen.
Luulisi, että viikon ensimmäinen päivä olisi vähän lepposampi. Harha luuloa ja hyvä niin. Aluksi sai kirjoitella itsestään pientä esittelyä ja sitten loppupäivä hurahtikin kameran kanssa nopeasti. Heti, kun oli oppinut Aaltosen hienon kuvausnurkkauksen tavat ja valojen käytön, pääsi juoksentelemaan ympäri kaupunkia kuvaamassa Kaupunkiseikkailuun osallistujia, kun he suorittivat tehtäviä neljällä eri rastilla. Tämän työn tärkeä lisävaruste on selvästi mielikuvitus.
Maanantai alkoi Aaltosella, tiistai kului suurimmaksi osaksi PPO:lla. Tanssitoiminnan kevätnäytös, joka samalla oli parin opiskelijan näyttö, se vaatii verta, kyyneliä ja hikeä, mutta nuorisotoimen väki on niin monitaitoista väkeä, että vähemmästäkin tippuu leuka lattiaan. Itse autoin valojen laittamisessa, kuvasin tanssiesitykset videolle ja olin mukana loppusiivouksessa. Muutamassa tunnissa oli koko hoito pystyssä: kanttiini laitettuna, valot valmiina, äänet ja musiikki testattuna. Siivoaminen oli vielä sutjakkaampaa. Ajatella, miten paljon saa aikaan pieni joukko tuollaisia arkielämän supersankareita.
Keskiviikkona oli taas Aaltosella hommaa. Tällä kertaa pääsin seisomaan yhdelle rastille Amazing Race Tornio -kilpailussa. Sain kuunnella muutaman lasten laulun, jonka kilpailijat joutuivat laulamaan. Pokemonin tunnuslaulu soi minulla yhä päässä, onneksi se on kohtuullisen hyvä. Kaikkea sitä täälläkin keksitään ja toteutetaan.
Torstai ja perjantai olivat hiljaisempia päiviä. Koska TET-jaksoni tehtävänä minun oli tehtävänä tutustua nuorisotoimen tarjoamaan toimintaan, torstai-illan vietin Nuorkalla. Pääsin spray-maalaamaan, jos joskus päätän alkaa harrastamaan sitä, tiedän ainakin miten ja missä sekä kuinka paljon tulen tuhlaamaan siihen. On kiinnostavaa saada tietää, mitä kaikkea nuorisotoimi järjestää. On tarjolla tanssitoimintaa, kesäisiä retkiä, tällaisetkin taiteen lajit kuin spray-maalaus tulevat tutummiksi, en tunne monia, jotka tietävät, missä täällä Torniossakin voi sitä harrastaa.
Perjantai oli toimistopäivä Aaltosella. Tässä kirjoitellessa alkoi kelaamaan viikon tapahtumia ja joutui miettimään, mitä täällä oikein tehdään. Aloin kyselemään kavereilta heidän mielipidettään. Vastauksia tuli, monet olivat aika samanlaisia: Nuoriso-ohjaajat järjestävät nuorille kaikkea toimintaa, suunnittelevat ja organisoivat tapahtumia. He auttavat nuoria, ovat täällä läsnä, pitävät nuoret poissa pahoilta teiltä ja auttavat sieltä pois, jos sinne on jouduttu. He juttelevat nuorten kanssa ja pyrkivät ehkäisemään syrjäytymistä. Kahvittelevat. Täällä tosiaan mahtaa mennä paljon kahvia. Montakohan asiaa tuossa oli? Yksi, kaksi, monta. Monta potenssiin kaksi, kerrotaan viidellä ja siitä tulee tosi monta. Niin montaa juttua täällä tehdään, vähän kaikkea vessan paperitelineen nauloilla avaamisesta somen seurailuun asti. Sen lisäksi, että työntekijät täällä ovat super-mahtavia tyyppejä, he osaavat hyödyntää kaikessa omia ja muiden taitoja, Etenkin nuorten taitoja. Parasta on, että kaikki otetaan vastaan oli sitten minkälainen tahansa ja täällä välitetään oikeasti. Kyynel jos toinenkin pystytään toisen puolesta tirauttamaan, ilon kyyneliä tietenkin. Oli todella mahtavaa työskennellä täällä. Koska minua ei ole vielä ehditty aivopestä kahvin juojaksi, joudun toteamaan, ettei tämä ole viimeinen kerta, kun minua nuorisotiloilla nähdään. Pitää alkaa patistelemaan muitakin tänne, nuoret saisivat käydä aktiivisemmin tällaisilla tiloilla. Ette tiedäkään, mistä jäätte paitsi.
-Jessica
