torstai 28. tammikuuta 2016

NUVA15 Ritavalkealla





Lähdimme Torniosta kohti Ritavalkeaa maanantaina 25.1.2016. Perille päästyämme, tavarat paikalleen saatuamme vietimme mukavan päivän mökissämme. 

Tiistaina 26.1. vietimme päivällä reippaan ulkoiluhetken hankifutiksen parissa. Illalla lähdimme laskettelemaan Ritavaaran laskettelukeskukseen. Toinen toistaan parempi laski niin suksilla kuin lumilaudallakin. Ensikertalaisillakin sujui niin hyvin, että alas päästiin.



Keskiviikkona 27.1. puolet lähti hiihtämään metsäsuksilla umpihankeen ja puolet lumikenk'ilivät. Päämäärä meillä oli laavu, jolla paistoimme makkaraa ja joimme lämmintä. Takaisin tullessamme hiihtäjien ja lumikenkäilijöiden osat vaihtuivat. Illalla meitä odottivat takkatulessa paistetut vaahtokarkit.



Joka päivä on ollut mahtava meininki ja huipputason ruoka, sillä kaikesta näistä olemme huolehtineet itse. Jokaisen kokkitaidot on testattu ja tulenteonkin kaikki taitavat.

Ennen leirin loppua koitoksena on vielä olympialaiset. Suurin haaste lienee tavaroiden pakkaaminen.

NUVA15, Susanna ja Kati



maanantai 25. tammikuuta 2016

Miksi valitsin media-alan?


Mietin tätä kysymystä usein..
Lähdetään vaikkapa siitä, mistä innostukseni mediaa kohtaan sai alkunsa!



Aloitin 2011 käymään täällä Nuorisotiedotuspiste Aaltosessa kaverini ehdotuksesta. Itsetunto oli juuri noihin aikoihin täysi nolla ja en pitänyt itseäni minään. Aloin saamaan vähitellen itsevarmuutta, kun alotin tekemään "Pärynöitten" (Mikon, Millan ja Riian) kanssa radiolähetyksiä. En tiedä mitä tekisin ilman Aaltosta, koska ostin itselleni videokameran ja järjestelmäkameran innostuksen myötä, jonka täällä sain ensimmäistä kertaa kokea.


Siirryin kasiluokalla toiseen kouluun, jossa sain rauhassa opiskella ja vahvistaa henkisesti itseäni tulevaa koitosta varten. Sieltä sain innostuksen kirjoittaa mitä erilaisempia tarinoita ja aineita. Siksi tykkään myös verkkokirjoittamisesta!


Tämän kuvan lähetin Pohjolan Sanomiin.
Metsäkauriita Kaakamossa 2013.

Ysiluokalla mietin pitkään kahden alan välillä joista olin kiinnostunut; Lähihoitaja ja Media-assistentti. Lopulliseen päätökseen päädyin intuitioni avulla enkä kadu päätöstäni, koska media-alallakin on niin monenlaista toimintaa ja miltein joka paikassa tarvitsee nykyaikana jonkinmoista mediatietämystä. 


Olen kiinnostunut toimittajan työstä myöskin, koska huomaamattani saatan kysellä ihmisiltä toimittajamaisesti mitä ihmeellisimpiä asioita. Tykkään muutenkin seurata keskusteluohjelmia joissa on hyvä haastattelija. Oma suosikkitoimittajani on Maria Veitola, koska hänellä on pokkaa haastatella ihan ketä ihmistä tahansa ja hän on ihminen, joka osaa aidosti ja suoraan kertoa omat mielipiteensä muista välittämättä.


Hyviä ja huonoja puoliahan jokaisesta alasta löytyy. Esimerkiksi koulun myötä on alkanut keskittymään tv-ohjelmissa ja elokuvissa aivan eri juttuihin mihin pitäisi (valoihin, kuvakulmiin jne.). Samalla olen myös oppinut arvostamaan ihmisiä kameran ja monitorien takana. Aika hektistä hommaa!



Ilman meidän ryhmäläisiä en olisi kestänyt kovin montaa päivää koulussa. Ryhmätyöskentelyyn totuttautuminen oli aluksi hankalaa, mutta porukan tiivistyttyä se oli tosi mahtavaa. Aina on joku jolta voi kysyä ja saada apua jos ei vaikka valo- ja äänihommien kanssa tule juuri mitään aikaiseksi. Monet hermot ja itkut ollaan väännetty, mutta onhan meillä tietenkin hauskaa ollut! 

TOKUAV13 -ryhmä on aivan huippu, enkä unohda tätä kolmivuotista vuoristoratakokemusta ikinä.


Uskon, että jokaisella asialla täällä on tarkoituksensa.
Itsekin lähdin omien kokemusten myötä tälle alalle opiskelemaan!
Joskus vain saa ihmetellä ikävempiä asioita mitä maailmalla tapahtuu.


I can control my destiny, but not my fate.
Destiny means there are opportunities to turn right or left, but fate is a one-way street.
I believe we all have the choice as to whether we fulfil our destiny, but our fate is sealed.
- Paolo Coelho

Taas vähän syvällisempiin aiheisiin mentiin, josko seuraavassa blogikirjoituksessa olisi jotain iloisempaa!

perjantai 22. tammikuuta 2016

Pää-äijän vierailu Aaltosessa 20.1.





Jan "Jaba" Baas kävi vierailemassa Nuorisotiedotuspiste AaltosessaVierailullaan hän ehti käymään Ville Köön haastateltavana ja yhteiskuvassa hänen kanssaan.

Haastattelu kuultiin torstain (21.1.) nuorisokanava Hertzilän Ville Köö @miesten sauna -ohjelmassa. Haastattelusta selviää mm. Jaban mietteet UMK:hon lähtemisestä





Jaba kisailee yhdessä Juuso "JulmariJuntusen kanssa Uuden Musiikin Kilpailussa.


torstai 21. tammikuuta 2016

Euroviisujen tietopaketti


Euroviisujen tietopaketti

Eurovision laulukilpailu (Euroviisut) on vuosittainen laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU, European Broadcasting Union, eli länsieurooppalaisten perustaman televisio- ja radioliiton) aktiiviset jäsenmaat. Jokainen laulukilpailuun osallistuva maa saa lähettää kilpailuun vain yhden, uuden kappaleen.

Ensimmäisen kerran kilpailu järjestettiin vuonna 1956 Sveitsin Luganossa.

Vuoteen 2003 asti kilpailu pidettiin yhtenä iltana. Vuodesta 2004 lähtien kilpailu on järjestetty kaksiosaisena, johon kuuluu semifinaali ja finaali. Vuonna 2008 suuren suosion vuoksi päätettiin, että semifinaali järjestetään kaksiosaisena.


 Säännöt


Säännöt ovat muuttuneet vuosien myötä:

Jokaisen maan piti laulaa virallisella kielellään vuosina 1966-1972 ja 1978-1998. Kuitenkin ennen vuotta 1966 pidettiin selvänä, että kappale esitetään omalla kielellä.

Vuoteen 1992 asti kaikki EBU:n jäsenmaat saivat halutessaan osallistua kilpailuun. Eurovisionin ja Intervisionin yhdistyttyä vuonna 1993 myös itä-Euroopan maat halusivat mukaan kilpailuun. Osallistujamaiden määrää oli rajoitettava siten, että edellisenä vuonna huonosti pärjänneet maat joutuivat viettämään välivuotta kilpailussa.

Vuonna 2003 EBU:ssa päätettiin muuttaa kilpailu kaksipäiväiseksi vuodesta 2004 lähtien, jolloin viisuihin sai osallistua korkeintaan 40 maata. Suomi rikkoi sääntöä ottamalla kisaan mukaan 42 osallistujamaata vuonna 2007.

Kilpailun suurimmilla rahoittajamailla Ranskalla, Saksalla, Espanjalla, Iso-Britannialla ja Italialla (BIG5) on suora finaalipaikka kisoissa. Nykyään myös kilpailujen järjestäjämaalla on oikeus päästä suoraan finaaliin.

Euroviisujen järjestäjämaaksi pääsee edellisen kilpailun voittaja.


 Äänestäminen


Äänestäminen on myös muuttunut kilpailun alkuajoista, sillä jokaisen maan tuomaristo kokoontuivat ja jakoivat pisteensä puhelinlinjojen välityksellä. Vuonna 1997 viidessä maassa kokeiltiin puhelinäänestystä, jonka myötä seuraavana vuonna säädös otettiin käyttöön lähes jokaisessa maassa.

Vuodesta 2009 lähtien semifinaaleissa puolet pisteistä määritetään puhelinäänestyksen avulla ja puolet asiantuntijaraadin avulla. Sama käytäntö on myös finaalissa.

Euroviisuissa vuonna 1969 neljä maata julistettiin voittajaksi, koska kaikilla oli sama pistemäärä. Samanlaisia tilanteita varten sääntöjä muutettiin viimeksi vuonna 2004 siten, että tasatilanteessa paremman sijoituksen saa laulu, joka on saanut useammalta maalta pisteitä.


 Suomi Euroviisuissa


Suomi järjesti euroviisukarsinnat ensimmäisen kerran vuonna 1961, koska kaikki muut pohjoismaat olivat jo euroviisuissa mukana. Aluksi kyseessä oli ainoastaan sävellyskilpailu. Yleradiolle piti lähettää pelkät nuotit, koska sanoista, sovituksesta ja esittäjästä päätettiin yleisradiossa.

280 sävelmästä valittiin kahdeksan kilpailuun, jotka valmisteltiin neljälle suomalaiselle iskelmälaulajalle; Laila Kinnuselle, Ritva Mustoselle, Brita Koivuselle ja Kai Lindille.

Jokainen esittäjä sai kaksi kappaletta haltuunsa ja yleisöäänestyksellä valittiin vain toinen biiseistä itse karsintaan. Brita Koivunen jäi yllättäen pois kilpailusta. Hänen Puuttuva lehti -nimisen kappaleen esitti Christina Hellman.

Lopullisen voittajan valitsivat yhdeksänhenkinen arvostelulautakunta. Karsinnan voittaja julistettiin vasta seuraavana päivänä radiossa ja tv:ssä. Voittajaksi selviytyi lopulta Laila Kinnusen esittämä kappale Valoa ikkunassa.

Laila Kinnusen kappale sijoittui kymmenennelle sijalle kuudella pisteellä 16 osallistujasta.

Suomi oli pitkään Euroviisuissa kilpaillut maa, joka ei ollut voittanut koskaan. Lopulta kuitenkin vuonna 2006 Lordi tuli ja voitti Hard Rock Hallelujah -kappaleellaan ja teki samalla myös kaikkien aikojen piste-ennätyksen 292 pisteellä. Ennätys on kuitenkin rikottu jo neljään kertaan tähän hetkeen saakka.


 Nykyhetki

UMK, eli Uuden Musiikin Kilpailu on Ylen järjestämä laulukilpailu, jonka voittaja pääsee edustamaan Suomea Euroviisuissa. Ensimmäisen kerran kilpailu järjestettiin vuonna 2012, jolloin se korvasi perinteisen Euroviisukarsinnan.

UMK:n ovat voittaneet Pernilla Karlsson, Krista Siegfrids, Softengine ja Pertti Kurikan Nimipäivät.





Tämän vuoden euroviisuedustajan tittelistä kamppailevat mm. Cristal Snow, Saara Aalto, Eini, Pää-äijät ja Mikael Saari. Kilpailijoita on yhteensä 18 ja jokaisesta karsinnasta kolme artistia/bändiä pääsee finaaliin.


Kilpailun kulku on tänä vuonna seuraavanlainen:

1. karsinta 6.2. lauantaina.

2. karsinta 13.2. lauantaina.
3. karsinta 20.2. lauantaina.
Finaali 27.2.


Jännän äärellä jäämme odottamaan kuka meitä lähtee edustamaan Tukholman Globeniin!

perjantai 15. tammikuuta 2016

Uusi vuosi - Uusi minä!


Heipsan!

Olen Sami, 18v ja olen nyt työssäoppimassa Tornion Nuorisotoimella Nuorisotiedotuspiste Aaltosessa. En ole aikoihin kirjoittanut blogia, mutta toivottavasti tästä lähtien aktiivisesti tulisi tekstiä. Tykkään kirjoittamisesta ja tulevaisuudessa varmaan aionkin tehdä jonkinlaisen opuksen!

Olen joka vuosi jaksanut hokea, että tänä vuonna teen sitä ja tätä muutosta elämään, mutta en ole yleensä saanut niitä toteutettua. Viime vuosi oli kyllä uskomaton henkisen kehityksen kannalta ja ajattelin tänä vuonna jatkaa itseni kehittämistä lisää. Vielä tämä vuosi kuitenkin painetaan kahden työssäoppimisen ja portfolion parissa.

Vuosi 2015 meni koulun myötä aika napakasti, vaikka välillä olikin tosi huonoja päiviä jolloin olisi vain halunnut pysähtyä ja jättää koulu kokonaan kesken. En kuitenkaan antanut vastoinkäymisten pysäyttää minua vaan painoin täysillä eteenpäin kohti tulevaa. Vuoden kohokohdat olivat Katy Perryn keikka VIP-permannolla, 18-vuotissynttärit ja uusien ihmisten tapaaminen!

Nyt kun vuosi vaihtui, niin jotenkin tuli erilainen tunne mitä aiemmin ei ole tullut vastaan. Jotenkin ahdistava, mutta samalla myös helpottava olotila. Olen aina ollut ihminen joka on takertunut menneisyyteen ja samalla myös liikaa pohtinut tulevaa. Olisi aika päästää jo irti murehtimisesta ja ajatella tätä hetkeä!

Varmaan monella muullakin on ainakin ollut jossain vaiheessa elämää epävarmuutta tulevasta. Itse opiskelen viimeistä vuotta media-assistentiksi täällä Torniossa ja nyt jo pitäisi alkaa miettimään mitä haluaa tehdä koulun jälkeen. Olen jo itse suunnitellut etten välttämättä heti lähtisi töihin, vaan yrittäisin keskittyä enemmän henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Tietenkin jos eteen sattuu vastustamaton tilaisuus työsaralla, niin täytyneehän sitä harkita! Tarkoitus olisi kuitenkin nyt vihdoin päästä keskittymään itseensä kunnolla, koska nämä pari vuotta ovat olleet niin hektistä aikaa. 

Olisi hyvä, että kaikki ihmiset pysähtyisivät jossakin välissä miettimään missä oikein mennään. Vuodet kuitenkin vierivät nopeaa ja kohta sitä ollaan jo kiikustuolissa. Kannattaa löytää ja pitää kiinni sellaisista asioista joista pitää!


"But maybe one day you will find, that you just can't push rewind"

               - Katy Perry (This Moment)


Seuraavassa blogikirjoituksessa keskityn vähän menneisyyteen;
Miksi valitsin juuri media-alan?


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

LAPIN TALVI JA MAISEMAN MONIPUOLISUUS

Talvi on minun mielestäni Suomen maisemallisesti kauneinta aikaa. Talvella luonto muovaa maisemaa joka päivä uudella tavalla. Värit vaihtuvat sen mukaan onko lauhaa vai paukkuva pakkanen.

Tältä näytti pakkasaamu Rovaniemen Ounasvaaralla, kun olin menossa mummolaan. Pakkasta oli – 19C ja kello oli vähän yli 8 aamulla.  Taivas täyttyi punaisen sävystä. Pian, noin tunnin sisällä kuvauksesta, se häipyi kuitenkin pois. Tilalle tuli tavallinen sinertävä ja vaalea taivas eikä punaisen sävystä ollut enää tietoakaan sen jälkeen kun aurinko nousi ja päivä valkeni.


Illalla kun taivas tummui ja sääennustuksissa luvattiin revontulia, istuin makuuhuoneessa ja odotin. Sain kuvattua luonnnon toisenlaisen näytelmän. Taivaalla alkoi revontulien leikki. Kuinka nopeasti revontulet vaihtoivatkaan muotoaan. Niiden kuvaaminen oli hankalaa eikä kännykkäkamerassa meinannut riittää ominaisuudet niiden kuvaamiseen. Tämän sain kuitenkin kuvattua. Värit olivat välillä taivaalla kirkkaan vihreät ja väliin ne haihtuivat pois. Pakkasta oli -21C ja taivas oli tähtikirkas. Näin muutaman tähdenlennonkin. 

Minulla oli isoiskoulutukseen liittyvä tapaaminen Rovaniemen pääkirkossa. Satoi räntää. Taivas oli harmaa ja utuinen. Jälleen maisema muuttui, jälleen taivas oli täysin erilainen. Siinä kyytiä odotellessa päätin kuvata kirkon. Ei näkynyt taivaalla tähtiä, ei revontulia. Pakkasta oli vain yksi aste. Ilma oli kerrassaan surkea.

Kaikkea muuta kuin surkea oli Arktikumin edessä oleva kuusi joulun välipäivinä. Rovaniemeä pidetään Joulun ja Joulupukin pääkaupunkina ja silti mielestäni Rovaniemen jouluvalot ovat hyvin vaisut ja olemattomat. Mutta tämä Arktikumin kuusi on kyllä omaa luokkaansa. Se on aito kuusi ja se kasvaa siinä, muut Rovaniemen kuuset ovat paikalle jostakin tuotuja ja sesongin jälkeen viedään polttohakelaitokselle. Sen sijaan tämä Arktikumin kuusi loistaa ja sen valot vain sammutetaan kevääksi, kesäksi ja syksyksi, kunnes ne taas seuraavana talvena sytytetään. Tässä mielestäni on sitä luonnon säästämistä ja kestävää kulutusta, joita itse henkilökohtaisesti pidän tärkeinä asioina.

Talvi on kaikista vuodenajoista mielestäni maisemallisesti monipuolisin. Luonto on silloin parhaimmillaan, päivän aikana voi samakin maisema olla niin erilainen, riippuu täysin siitä mitä lämpötilamittari näyttää. Keväällä, kesällä ja syksyllä maisema ei vaihdu näin monipuolisesti eikä houkuta minua ainakaan valokuvaamaankaan niin paljon kuin talvella. Lapin talvi on kaunis ja maisemallisesti niin monipuolinen, että soisin jokaisen malttavan viettää hetken katsoen ympärilleen ja toteavan kuinka monipuolinen meidän talvemme onkaan.

Santeri Seppälä