Reppu -katupäivystys

Tänään on taas se aika vuodesta. Vuojenvaihos. Jes! Ja tänään teitä, Tornion nuoriso, palavelee Reppu katupäivystys. Noh, herääkin kysymys, mikä se semmonen on?

Tänä iltana lähtee punainen Reppupaku liikkeelle, ja ajelee aamuyöhön asti. Meitä on neljä hihhulia, saattaa olla, että välillä osa käveleskelee kaupungin alueella, ja osa huruttelee myöskin muissa kaupunginosissa (Kokkokangas, Kiviranta, Pudas, Kiviranta jnejne). Tänä yönä päivystämässä ompi Minna, Sone, Tuomo ja Jaakko. Meitä ei tarvii pelätä, emme tahdo olla ilikeitä, eikä me olla poliiseja (ei sillä, että niitä pitäisi pelätä). Tulkaatte siis rauhassa jutusteleen, ja viettäkää Uuenvuojen karkelonne rauhassa, oomme tavallaan taustajoukkoja, halutaan varmistaa, ettei mitään kamalaa tapahu. Meiät siis tunnistaa Reppuliiveistä, sekä naamoilta ehkä, ja vielä siitä punaisesta isosta autosta.

Eli, jos sulla, tai sinun kaverilla, tulee jonkinlainen hätä, älä epäröi soittaa päivystyksen puhelinnumeroon, sillä me autetaan niin palijon kun voidaan. Tietysti isot hädät soitellaan sitten sinne siihen kuuluvaan numeroon, hätänumeroon 112. Muistakaatte olla varovaisia rakettien kanssa, eikä lumihankeenkaan kannata jäädä nukkumaan..

Reppu-numero on:

0407765852

Niin kauan, kun puhelin on päällä, päivystys jatkuu. Jesjes, otetaan 2013 vastaan ilolla!

Putaan tukarit: jouluratio

Vieläkö jaksatte jotain jouluista? Pakko jaksaa, kun ennen tuota maagista päivää en näitä kuveja ehtinyt tänne tunkemaan, tunnetusti päivät ennen aattoa ompi aikamoista myllytystä ja hullutusta. Toivottavasti mahat ompi täynnä kinkkuja ja joulupuuroja, ja kaik on saanu viettää just semmosen lepposen joulun ko on tahtonuki.. Ja toivottavasti ootte myös keräilly voimia tulevaan vuoteen, tuohan se aina mukanaan jottain uuenlaisia tuulahuksia ja menoja ja meininkejä. Ja uusia koeviikkoja ja kirjotuksia, ammattiosaamisen näyttöjä ja opinnäytetöitä; tiiättehän te, kaikkea aivan vallan kivvoo.

Muutama viikko ennen joululomalle lompsimista kävi aaltosessa värikästä sakkia laulaa luikhauttelemassa ja kertoilemassa hassuja vitsejä. Ja syömässä kilokaupalla suklaata, hahah! Putaan koulun tukioppilaat ompi siis kyseessä, ja niiden koululle duunailema jouluradiolähetys, joka kaikui koulun käytävillä justiin ennen lomalaitumille kirmailua. Täsäpä olisi (vihdoin) muutama otos päivästä:

...Päivästä on myöskin erittäin (hahah) loistokasta videomateriaalia, niitä voi tulla tiirailemaan tänne 8) Muistakaatte, että Tornion kaupungin nuorisotilat palvelevat teitä myöskin näin lomailuaikoina, ja tänään auki ovat niin Messi, kuin Nuorkkakin.

t.SoiQl

ps. Mitä joulupukki tekee aattona ulkohuussissa?

Joulusähkeet

Kaikki joulusähkeet on tuotettu puhtaasti mielikuvitusta käyttämällä; huumorilla ja joulumielellä. Eli nämät eivät ole mitään totuuspohjasia, vaikka kuinka haluaisit (tai ainakin Sone haluaisi, syyn siihen kuulette sähkeitä kuuntelemalla).

Tornion etsivät joulun vietossa

Mitä Ellu ja Reija tekee joulunaikaan? Minkälaisista jouluruuista etsivät pitää, ja ovatko he ikinä syöneet sitä iljettävvää lipiäkalaa? Se selvinnee. Haastatellut Julius.

Rauhallista Joulua!

Oikein oikein oikein lystiä ja rentouttavaa joulua kaikille, muistakaa sitten ottaa uusi vuosi vastaan kunnolla ja lystikkäästi, mutta ei sitten sekkoilla eikä sohita raketeilla kettään. Aukastaan meidän ovet taas heti heti 2.1.2013, ja samanlaisilla aukioloajoilla - ainakin toistaiseksi. KESKIVIIKOSTA PERJANTAIHIN oomme siis taas klo 10.00-16.00 avvoinna. Radiokerho- ja vuoden ensimmäinen lähetys on viikolla 3. Isot kiitokset kaikille vuojen aikana toiminnassa mukana olleille, ensivuonna sitten uudet kujeet ja meiningit ja pippalot ja hippalot.

t. Sone, Lusku, Reija, Ellu

Pakollinen kerho

Kuvaa saat klikkaamalla isoksi, mutta tässä vielä likinäkösille:

Jope Ruonansuuta mukaillen:

Pakollinen kerho

Onks pakko tulla kerhoon, jos ei taho?

Onks pakko työhön alkaa, jos ei taho?

Onks pakko joululähetystä toimittaa, jos ei taho?

Onks pakko studiossa höpöttää, jos ei taho?

Mie en ainakaan ruppee päätä aukomaan, minen taho!

Onks pakko ajallaan alottaa, jos ei taho?

Onks pakko olla johdonmukainen, jos ei taho?

Onks pakko pysyy asiassa, jos ei taho?

Onks pakko puhuu pas– roskaa, jos ei taho?

Mie en ainakaan puhu mittään, minen taho!

Onks pakko olla viihdyttävä, jos ei taho?

Onks pakko soittaa musiikkia, jos ei taho?

Onks pakko mikkiin räkiä, jos ei taho?

Onks pakko sanoissa seota, jos ei taho?

Mie en ainakaan mittään änkytä, minen taho!

Onks pakko kuulijoita kusett– vedättää, jos ei taho?

Onks pakko puhelimeen vastata, jos ei taho?

Onks pakko viestejä lukea, jos ei taho?

Onks pakko kaikki sössiä, jos ei taho?

Mie en ainakaan mittään kämmää, minen taho!

Onks pakko lähetys kauniisti lopettaa, jos ei taho?

Onks pakko kuulijoita kiittää, jos ei taho?

Onks pakko teostoja kirjoittaa, jos ei taho?

Onks pakko taas kaikki alusta alottaa, jos ei taho?

Mie en ainakaan alota, minen taho!

 Jesse, joulukuu 2011

Näin iloinen aktiivi-ratiokerholainen Jesse on tästä autuaasta harrastusmahollisuuesta, tuu sieki ensvuona! Biisi on uuelleen sanotettu jo viime vuonna, mutta tänä vuonna siihen on tehty taasen päivityksiä sanotusten osalta. Tiptaptiptap, jatketaan radiomeininkejä 16.1.2013. Jes!

-Lusku ja Sone-

Knuutti tutustuu perinteisiin yli rajojen.

Knuutti herää siihen tunteeseen, että hän on menossa jonnekkin. Aluksi hän säikähtää, mutta sitten hän 

rauhoittuu tuntiessaan että on turvallisesti jonkun sylissä. 

Autossa Knuutti ei vielä ole matkustanut ja siellä pitää olla ihme remeleissä.

Knuutti katselee silmät suurina kun on niin pimeää. Sitten hän näkee jotain mielenkiintoista ja hyppää auton kojelaudalle.

Knuutille kerrotaan ettei autossa saa niin vain hyppiä - se on vaarallista.

Knuutti kertoo, että hän vain halusi nähdä tuon kyltin..

..vähän tarkemmin. Jaa-ha sitä ollaan menossa ulkomaille.

Jatketaan matkaa vielä vähän ja saavutaan..

..saavutaan johonkin juhlasaliin ja kohta alkaa kuulua kaunista laulua.

Knuutti on ihan haltioissaan - aivan kuin enkeleitä - ilman siipiä.

Knuutille selitetään mikä on Lucia-juhla.

Knuutti saa Haaparanta lehden kuvaaja Eva Spiikiltä kuvan Lucia-juhlasta.

Knuutti ei niinkään ihastunut Lucia-neito asusteisiin, mutta Lucia-poika hattuun kylläkin.

Hänen piti välttämättä saada kokeilla sellaista, mutta se oli aivan liian suuri. Niinpä joku räätälöi Knuutille ihan oman Lucia-poika hatun.

Kirkolta mentiin Tornedals koulun ruokalaan Lucia-kahville. Knuutillekkin tarjottiin Lucia-pullaa josta hän ei kuitenkaan pitänyt.

Sitten tarjottiin piparkakkua, se maistui paremmalta!

 Kaiken tämän jälkeen Knuutti oli ihan väsynyt, mutta onnellinen uudesta hatustaan.

Knuutti pääsi takaisin kotiinsa - Aaltoseen jossa Sone, Lusku ja muu Aaltosen porukka häntä jo ikävöikin.

Klubidisko 14.12

Klubilaisten pikkujoulut juhlittiin viime perjantaina Nuorkalla ja Messissä.

Ilta kului rattoisasti hyvän musiikin, piparkakkujen ja glögin parissa. Vesipajatso, m&m pillipeli, ilmapallon pääpomputtelu sekä joulubumtsibum saivat nuoret leikkisälle kilpatuulelle.

Myös joulupukki ilahdutti klubilaisia menevällä diskotanssilla.

Palkinnot olivat ruhtinaalliset

Joulupukki reivaamassa!

 Julius

Uuden (täh?) henkilön esittely

Tekstin tarkoitus on esitellä entiteetti, jota kutsutaan nimellä Julius. Esittelijä pyrkii siis rajaamaan itsestään tarkasteltavan objektin. Nähdäkseni (:D) olen kuitenkin kuin silmä, joka ei voi katsoa itseään, veitsi joka ei voi leikata itseään - thus mieli tutkii omaa luomustaan. Jääviyden huippu!

Pyrkimyksessäni höpöpöpötyksen välttämiseen hyödynnän ehkälogiikkaa sekä E-primea. Kyseessä ei vaikuttaisi olevan äärirelativismi, vaan kokemuskontemplatiivisten perinteiden sekä tuoreimman fysiikan ontologinen synteesi.

Julius hiihtää, nostelee painoja ja juoksee nousujohteinen treeni mielessään kuusi kertaa viikossa. Varsinainen kulkeminen tapahtuu pyörällä. Iltaisin Juliuksella oli tapana lenkkeillä shetlannin lammaskoiransa kanssa, mutta tämänhetkisen yhteiskuntapolitiikan johdosta Julius viettääkin usein iltansa valtiota palvellessa. Suuressa egosentrisyydessään Julius pyrkii myös optimoimaan ravintonsa hyvinvoinnin, ekologisuuden sekä eläinten oikeuksien nimissä. Kokkaan siis paljon itse.

Keväällä 2012 Julius valmistui ylioppilaaksi Tyllistä. Lukio oli hauska kokemus! Yhteiskunnallisesti valideista oppiaineista Englannin kieli, vertaileva uskontotiede sekä neurotiede/psykofarmakologia viehättävät minua eniten. Nyt minun kuulemma tulisikin päättää, mitä lähden opiskelemaan! Olen Tornion nuorisotoimen palveluksessa ensi Lokakuun loppuun.

Soitan rumpuja ja kitaraa. Tällä hetkellä kovimmassa kuuntelussa ovat Kingston Wall, Hendrix, Led Zeppelin sekä Sugar Minott. Suosittelen tutustumaan myös Härmälän Mimosa ja Vihamielinen Pekka Nummi duoon. Luen myös reippahasti kirjoja yleismaailmallisista aiheista kuten kulttuurievoluutio, todellisuus, kehopsykologia, luonnontieteellinen mystiikka jne. tekijöiltä kuten Alan Watts, Graham Hancock, Dennis & Terence Mckenna, Stephen Hawking, Catherine Ingram, Rick Strassman...

Minulta saa tulla kysymään mitä tahansa! Opastan, kykyni mukaan, mielelläni ainakin musiikkiin/ravintoon/urheiluun liittyvissä asioissa. 

Mahtavaa joulua ja uutta vuotta! 

Facebook Julius Rantala

Tunnelmia digijärkkäkurssilta

Keskiviikon 12.12. mediailtama kului Aaltosella valokuvauskurssin merkeissä. Kyseessä oli nimenomaan järjestelmäkameran käyttöä opetteleville tarkoitettu avoin tilaisuus, jota olikin seuraamassa kymmenkunta innokasta kuvaajaa. Kurssilaisia kamerankäytön saloihin opasti valokuvaaja Juhani Fräki, joka opettaa myös Kivalojen seutuopistolla. Hän kertoi, että Tornion alueella ”digijärkkäreihin” erikoistuneet kurssit ovat pienen osallistujamäärän vuoksi vielä harvinaisia.

Valokuvauksen väitetään olevan helpompaa, jos kamera on käyttökunnossa. Siitäpä siis illan teema. Kaksituntisen aikana tutustuttiin eri muistikorttityyppeihin, kortin oikeaan käyttöön sekä kameran perusasetusten, kuten kuvanlaadun ja tiedostopakkaustavan valintaan ja merkitykseen. Lisäksi sivuttiin hieman kuvankäsittelyä. Tärkeitä kansalaistaitoja opittiin myös eri kameroiden käyttöohjekirjoja selatessa.

Seuraavaa kokoontumisajankohtaa kaavailtiin tammikuulle, jolloin on tarkoitus tutustua ainakin kameran valintapyörään ja sen kautta eri kuvausohjelmiin. Kurssille osallistumiseen ei totuttuun tapaan tälläkään kertaa vaadita minkäänlaisia supervoimia, tai muita yliluonnollisia ominaisuuksia. Oman kameran ja erityisesti käyttöohjeen mukaan ottamista suositellaan, vaikka ohjeen lukeminen (tai ymmärtäminen) vaikuttaakin usein olevan melkein ylivoimasta.

Jesse

Paulan Kirjasto 5

Heippa taas kaikki,

ja hyvää Suomen itsenäisyyspäivää. Suomineito täyttää tänään 95v. Vaikka on pyhä ja melkein jokainen viettää vapaapäivää, on silti aika, jolloin Paulan Kirjasto ilmestyy. Juuri tällaisena päivänä on hyvä tarttua hyvään kirjaan ja käpertyä vaikka kuuman kaakaon kanssa sohvannurkkaan lukemaan. Juhlan kunniaksi kerron kirjasta nimeltä Aleksandra Suuri. Kirja on ilmestynyt kirjailija Laura Lähteenmäeltä vuonna 2010 WSOY:n julkaisemana.

Kirjailija Laura Lähteenmäki on Jyväskylässä asuva vuonna 1973 syntynyt kustantamon kustannuspäällikkö. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Hänen ensimmäinen nuorten romaani on Rinkkadonna ja se ilmestyi 1998. Muita romaaneja häneltä on mm. Marenkikeiju (2007) ja North End – Niskaan putoava taivas (2012).

Tähän päivään sopii oikein hyvin kertomus Aleksandrasta. Hän on 16-vuotias, avioerolapsi, jonka isä asuu uuden naisen Marjukan kanssa Suomessa, äiti asuu Lontoossa. Hän on loistava koulussa, hän on kaunis ja hän saa aina pääroolit teatteriryhmän näytelmissä. Mutta kesän jälkeen kaikki muuttuu. Heille muuttaa vaihto-oppilas Tim, joka sekoittaa Aleksandran elämän totaalisesti. Vaikka Tim on komea ja mukava, hän on silti menevä, joka paikassa oleva ja hermoille käyvä. Kaiken kukkuraksi hän käyttäytyy kuin pieni lapsi. Ennen Timin tuloa hän on saanut nauttia spottivaloelämästään, jossa hän on pääosassa ja kaikki ottavat hänet huomioon, mutta Timin saavuttua hänen spottivalonsa menettää valaisutehoaan ja lopulta se valaisee vain himmeästi. Taas hänen vieressään Timin spotti loistaa kirkkaasti sitä myöten mitä pitemmälle Timin aika Suomessa etenee. Aleksandrasta tuntuu, ettei kukaan arvosta häntä, ota häntä huomioon ja hän jää täysin Timin varjoon.

Annan kirjalle 3 ½ tähteä, sillä vaikka tarina on hyvin kerrottu, on siinä silti paljon epäkohtia, niinkuin lukija ei aina pääse perille asioista, joita tarinaan liittyy. Tekstiä lukee nopeasti, mutta kirja on kaiken kaikkiaan jaettu 4 kappaleeseen, mikä häiritsee jonkin verran, kun ei saa päättää lukemistaan kappaleeseen. Makuasiahan tämä on, mutta minua häiritsee, että tarinassa asiat keskittyvät kerrotaan ainoastaan Aleksandran näkökulmasta, eikä oteta huomioon esimerkiksi kysymyksiä miksi ja mikä. Miksi Aleksandra tuntee jäävänsä Timin varjoon? Mikä on tunteen takana? Näihin kysymyksiin ei ole kiinnitetty huomiota ja sen vuoksi teksti herättää lukijassa myönteisiä tunteita Aleksandraa kohtaan ja kielteisiä Timiä kohtaan. Lukija samaistuu Aleksandraan nopeasti ja alkaa ajatella hänen kannaltaan samalla lailla, mutta kirjan keskivaiheille nämä miksi ja mikä-kysymykset nousevat pintaan ja jäävät kummittelemaan mieleen.

Muuten tarina on loistava ja sopiva näin itsenäisyyspäiväksi. Toivottavasti tekin uskallatte tarttua kirjaan ja lukea oikein antaumuksella kun kerrankin saa ja on aikaa. Seuraavalla kerralla on taas luvassa vanha kirja, oikea klassikko. Mutta ei paljasteta sen enempää. Näissä merkeissä toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja onnistunutta joulukuun alkua.

Paula Kronqvist