keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Ammatteihin tutustumassa…

Putaan koulun Voimaneito-ryhmällä on kevään aikana seuraava missio: tutustua erilaisiin työpaikkoihin ja ammatteihin vierailuin ja haastattelemalla ammattilaisia työssään. Pieni yläkoululaisten tyttöjen ryhmä on jalkautunut koululta nuoriso-ohjaajien kanssa tulevaisuus mielessään. Takana on nyt vierailut paikalliseen Citymarkettiin sekä läheiseen isoon päiväkotiin.
Citymarketissa oli paljon nähtävää. Ensimmäisiä asioita mitä opimme oli se että isolla kaupalla on kaksi omistajaa: iso firma sekä kauppiaspariskunta. Kauppias Marko Nurkkala otti ryhmämme vastaan kierrättäen meitä jo ennestään tutussa kaupassa kertoen meille uutta. Tiesittekö että osastojen järjestys on suunniteltu tarkkaan niin, että huomaamme kaikki herkut hakiessamme tuotteita joita oikeasti tarvitsemme? Näimme myös varastotiloja ja ison kontin joka on kesällä täynnä jäätelöä! Rauhallisessa tilassa mehun äärellä saimme kuulla kuinka kauppiaasta tuli kauppias ja mitä hän on opiskellut. Pohdimme myös miten paljon erilaisia tehtäviä kaupassa on, millaisia ominaisuuksia työntekijältä kaivataan ja miten niihin voi päästä. Tärkeitä vinkkejä nuorille olivat: Pitää olla täsmällinen ja ajoissa, pukeutua siististi ja ennen kaikkea olla ystävällinen, kohdella asiakkaita hyvin ja yrittää auttaa. Merkonomiksi tai kauppiaaksi opiskelu auttaa, mutta kauppaan voi päästä jo ensi kesänä töihin kokeilemaan työntekoa kesätyöntekijänä, kun vain rohkeasti käy kysymässä kauppiasta infosta ja kertomassa hänelle että olisi kiinnostunut työstä. Kiinnostus, sen ääneen sanominen ja reipas asenne ovat tärkeintä!

Tytöiltä kysyttäessä mielenkiintoisia ammatteja, joita he ovat miettineet mahdollisesti omikseen, nousi esiin lastenhoito. Tämän vuoksi lähdimme katsomaan mitä päiväkodissa tapahtuu ja suuntasimmekin vierailun isoon Putaan vuorohoitopäiväkotiin. Yllätys oli, että päiväkodissa ohjelmaa on aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan ja töissähän saatetaan olla jopa yötä, koska päiväkoti on vuorohoitopäiväkoti missä lapset yöpyvät vanhempien ollessa yötöissä! Työtehtäviä oli enemmänkin kuin vain vaippojen vaihto, syöttäminen ja leikittäminen, sillä paljon on myös valvomisen sijaan suunniteltavaa, kuten musiikki- ja askartelutuokioita. Tärkeää on myös osata kohdata lapsen vanhemmat. Mietimme millainen työntekijän on oltava ja millaisen koulutuksen hän tarvitsee… Tärkeintä on että pitää ja haluaa olla lasten parissa unohtamatta vanhempia. On oltava sosiaalinen ja osata ilmaista asioita nätisti ja asiallisesti. Kuitenkin on myös oltava jämäkkä ja asetettava rajoja lapsille sekä pidettävä kiinni niistä. Oikean koulutuksen peruskoulun jälkeen saa ammattikoulussa, jos opiskelee lähihoitajaksi ja suuntautuu opinnoissaan lapsien ja nuorten kanssa tehtävään työhön, opiskelee lastenohjaajaksi. Myöhemmin voi hakea myös opiskelemaan ammattikorkeakouluun sosionomiksi, joka voi työskennellä lastentarhanopettajana. Tai voi opiskella yliopistossa lastentarhanopettajaksi.

Tässä on nähty ja koettu kaksi ammattia, jotka ovat hyvin erilaisia, mutta joissa molemmissa on tärkeää olla ystävällinen ja auttavainen muita kohdatessa. Kevään aikana on vielä tiedossa muutamia vierailuja yllättävissäkin paikoissa ja työskennellään muun muassa eläinten parissa. Niistä tekstiä myöhemmin!


#munammatti  #paluutulevaisuuteen

torstai 24. maaliskuuta 2016

Unelma-valokuvanäyttely

Peräpohjolan Opiston nuoriso-ja vapaa-ajanohjaaja opiskelijat miettivät omia isoimpia unelmia jotka sitten valokuvattiin. Unelmointi on tärkeää ja edistää mielenterveyttä, mieti sieki sinun unelmia ja toteuta ne sillä ne on tehty toteutettaviksi.
''Ei lottovoittajakaan ole voittanut ihan tyhjästä, on ensin pitänyt ostaa se lotto''
-Lotta







































maanantai 21. maaliskuuta 2016

Minä: mun harrastus, mun tyyli, #munmedia.

Voihan tämän tekstin aloittaa ympäripyöreästi, tai sitten voi tehdä ympyrästä neliskanttisen. Mutta mitä sitä turhia kiertelemään, kun voi mennä suoraan asiaan? Mutta yleensä se ei kumminkaan kerro sen enempää kuin kiertely ja kaartelukaan. Taustatietoa pitää olla, että ymmärtää asian pointin. Ja siksi toteankin sen, minkä kaikki tietävät, eli että mediaa on monenlaista; on monen kokoista, -väristä, -kuuluista ja -muotoista. Mutta minun mediani on kirjoittaminen.
Moni median kanssa työskentelevä tai mediaa harrastava on varmasti kokeillut kaikkia eri median muotoja, ennen kuin on löytänyt juuri sen omansa. Tornion Nuorisotiedotuspiste Aaltosessa nuorilla on mahdollisuus kokeilla lähes kaikkia median muotoja, radiosta vloggaamiseen. Ja sen olen tehnytkin: olen kokeillut valokuvaamista, radiota, bloggaamista, äänikirjan tekoa ym. Vloggaamista en ole kokeillut. Mutta kirjoittamisesta on tullut se mun juttu.
Miksi? Koska omasta mielestäni se on taitolaji; osata ilmaista itseään paperilla, niin fiktiivisesti tarinankerronnassa kuin totuudenmukaisesti lehtiartikkelin muodossa. On taitolaji olla toistamatta itseään, osata käyttää samasta asiasta synonyymejä ja kiertoilmauksia. On taito sinänsä miettiä, miten ilmaista jokin asia siten, että se välittyy juuri oikealla tavalla lukijalle, ilmaisten juuri sen tunteen, jonka haluaa tekstistään välittyvän.
On sanomattakin selvää, että kirjoitan paljon. Kirjoitan Tornion nuorisoneuvoston sihteerinä asiatekstejä, eli pöytäkirjoja ja muistioita. Olen kirjoittanut lehtiartikkeleita nunen uutisista paikallisiin lehtiin julkaistavaksi, ja päivitän Nunen blogia melko usein. Kirjoitan Adapteri-blogiin Paulan Kirjasto –osastoa, lehtijuttuja nuorten lehti Curlyyn ja pisteenä i:n päälle, pidän päiväkirjaa. Ja kirjoitan sitä vielä perinteisesti kynällä vihkoon.
Vaikka kirjoitankin paljon, en silti ihaile ketään yksittäistä kirjoittajaa. Ihailen kaikkia kirjoittajia, jotka saavat tekstin kuulostamaan mielenkiintoiselta. Eniten ihailen kumminkin kriitikoita ja arvostelijoita, jotka voivat muutamalla sanalla pilata kirjan tai henkilön maineen, tai nostaa sen tai hänet suosioon. Miten he arvostelevat asian vain muutamaa sanaa käyttäen kertoen kaiken oleellisen, mutta kumminkaan paljastamatta liikaa, ja siten herättämällä lukijan kiinnostuksen. Kuinka tämä arvostelu lisää kirjan myyntiä tai ihmisen suosiota. Se on aika huikeaa, kun sitä oikein ajattelee.
Miksi pidän kirjoittamisesta? Koska ilmaisen itseäni paremmin paperilla. Siinä, sanoja kirjoittaessaan, ehtii miettiä asioita. Miten haluaa itseään ilmaista? Kun näkee sanat paperilla, ja kun sanoja ja niiden järjestystä voi muokata, ajatukset selkiytyvät. Lisäksi rakastan sitä, kuinka sormet voivat liidellä näppäimistön yllä luoden jotain kaunista, jotain ainutlaatuista: luoden tekstiä. Teen sitä omaksi ilokseni, mutta toivon aina, että myös joku lukija tulee teksteistäni iloiseksi.
Kirjoittaminen selkeyttää ajatuksia...
Kirjoittaminen on minulle neula, jonka tungen pienen umpisolmun läpi, auttaen lankaa löystymään voidakseni aukaista sen. Kirjoittaminen on minulle pakopaikka arjen menosta. Voin keskittyä vain siihen, mitä näen edessäni. Kirjoittaminen antaa minulle ajattelemisen aihetta. Päiväkirjaa kirjoittaessani kehitän itseäni. Analysoin tunteitani ja tekojani, ja mietin, mitä vaikutuksia niillä kenties on ollut sekä itseeni, tulevaisuuteen että ympäristöön ja muihin ihmisiin.
Kirjoittaminen antaa minulle hengähdystauon arjesta. Se antaa minulle muutaman sekunnin enemmän miettimisaikaa. Se on ainakin yksi asia, missä minä TIEDÄN olevani hyvä. Ja kirjoittaminen ei ole ainoastaan tapani ilmaista itseäni. Se on mun harrastus, mun tyyli, #munmedia.







torstai 17. maaliskuuta 2016

Mielenterveys

Realistisesti räjähtänyt suuri asia yhteiskunnan huulilla, mutta aihe, joka käsiteltäessä muuttuu lähes koskemattoman utopistiseksi. Mielenterveys, mitä se sitten oikeasti on?

Onko olemassa samanlaisia keinoja elvyttää psyykkisiä ongelmia kuin fyysisiä sairauksia? Minkälaistä on mielenterveyden elvyttäminen?
Erinäisten ihmisten mielestä mielenterveys on psyykkistä hyvinvointia ja sitä että voi hyvin. Se on tasapainottelua psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin välillä. Mielenterveys on naurua kyyneleiden seasta, pettymyksiä onnistuneiden asioiden sarjassa, se on suuria menetyksiä ja sitä suurempia saavutuksia. Se on onnellisuuden ja melankolisten ajatusten vuoristorataa, ilman sitä ei ole elämää.

Jotta yhteiskunta pyörisi edistyksellisesti maailmanmenon mukana, tulisi jokaisen tarttua kiinni mielenterveysongelmien ehkäisyyn.
Arjen pyöriessä ympyrää loputtomasti ja päivien mennessä eteenpäin minuutti minuutilta lumihangessa tarpoen, istu alas ja hengitä, ota viereen rakastava ihminen ja puhukaa. Vaaleanpunaisista perheunelmista, täydellisistä kumppaneista, parhaista muistoista, jostakin, joka saa molemmat hymyilemään.
Huomatessasi saman tapahtuvan toiselle, nykäise hihasta ja halaa, kerro hänen olevan rakastettu.

Jotta yhteiskunta toimisi jokaiselle hyödyllisellä tavalla, meidän tulee olla tiimi. 

-Helena 17