sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Paulan Kirjasto 29


Terve taas kaikki Adapterin lukijat,

ja hyvää alkanutta vuotta 2016. Ja toivotetaan hyvää ystävänpäivää tähän samaan satsiin, kun kerran aloitettiin. Vaikkakin Runebergin päivä on ennemmin, mutta juhlistetaan sitä sitten kun haukataan ensimmäinen suupalanen ihanista runeberginleivoksista. Nams!
                             Kuten muistatte, edellisessä päivityksessä oli sääntöjen muutos. Aikarajoja siirrettiin seuraavanlaisesti: vanhat kirjat ~2000 à ~2010 ja uudet kirjat 2000~ à 2010~. Hyvin simppeliä, toisin kuin ~ -merkin lisääminen.
                             Tämän kertaisessa kirjassa yhdistyvät uskonnon, biologian, kemian, luonnontieteiden, astronomian, kaunokirjallisuuden, dekkarin, thrillerin ja romantiikan aiheet sekä ominaispiirteet. Enkä edes liioittele. Kirja, josta puhun on Einstein -koodi (A Fórmula de Deus, portugali, 2006, suom. Tarja Sipola 2013, Minerva). Kuten suluissa olevasta huomaatte, kirja on sekä että vanha ja uusi kirja, ainakin sen perusteella mitä edellä sanoin. Itse luen sen kumminkin uudeksi kirjaksi, koska se on suomennettu vasta 2010-luvulla. Kirja kiinnitti huomioni kirjastossa esittelypöydällä ollessaan, kun olin käynyt tutkimassa Dan Brownin kirjallisuustarjonnan. Ei ollut kauaa kun olin lukenut Da Vinci –koodin. Ajattelin, että johan näitä koodeja pukkaa, ja sen enempää ajattelematta nappasin kirjan käteeni ja lainasin sen.
                             Lyhyesti kirjailijasta, sillä tietoa on vähänlaisesti. José Rodrigues Dos Santos (1964) on portugalilainen kirjailija, yliopiston lehtori ja toimittaja. Hän on julkaissut useita kirjoja, mutta vain Einstein-koodi on käännetty suomeksi. Dos Santos on voittanut useita palkintoja, mm. Golden Globe.
                             Kirja kertoo portugalilaisesta historioitsijasta ja salakielten tutkija Tomás Noronhan seikkailuista. Tarina alkaa jo vuonna 1951, kun Albert Einstein ja Israelin pääministeri tapaavat keskustellakseen Jumalasta, ydinaseista ja nuoren Israelin valtion tulevaisuudesta. Viisikymmentä vuotta myöhemmin Noronhan saa toimeksiannon tutkia Einsteinin kirjoitusta ja siihen liittyvää salakirjoitusta, joka osuvasti on nimetty Jumalan kaavaksi, Die Gottesformel. Tästä alkaa jännittävä tarina rakkaudesta, petoksesta, Jumalasta, tieteestä sekä Iranin salaisesta ydinvoimahankkeesta, joka ei päästä lukijaa otteestaan vasta kuin ihan loppumetreillä.
                             Kirja ansaitsee 4 tähteä, ei tarinallaan vaan tarinan yllättävyydellä. Jotkin kohdat, yleensä Noronhan keskustelut joidenkin ihmisten, mm. isänsä kanssa, voivat tuntua lukijasta pitkäveteisiltä, mutta silti ne ovat oleellinen osa tarinaa, niin Noronhan ymmärryksen että lukijan ymmärryksen parantamiseksi. Niissä tarjotaan kaikki oleelliset eväät, että lukija (ja Noronha) hoksaisivat itse tarinan sisällön ja asioiden päällekkäisyyden. Eli kaikkea ei ole tarjottu hopeatarjottimella vaan osa pitää päätellä itse. Se juuri on hauskaa dekkareissa; lukija saa itse jo kirjan alusta alkaa päättelemään annettujen vihjeiden perusteella mikä on lopputulos.
                             Tässä kaikki tällä kertaa. Mietin, että pitäiskö 30:nnen Paulan Kirjaston juhlan kunniaksi (se, että olen jaksanut tehdä tätä näin kauan, ja että olen saanut julkaista tätä näin kauan Adapterissa) järjestää jokin tempaisu? Ehkä arvonta, vaikka mielestäni arvonnat alkavat olla jo liian yliarvostettuja, varsinkin kun itse harvemmin voitan niistä mitään :D.
                            No tempasema se kumminkin. Eli ARVONTA!!! Ohjeet kuvassa. 


Uu ku jännää! Eli eiku osallistumaan!

Hyvää helmikuun jatkoa ja kiiltoisia talvipäiviä!

Paula Kronqvist

Lähteet:

maanantai 1. helmikuuta 2016

Työssäoppimassa Tornion Nuorisotoimella



Viimeinen viikko pyrähti käyntiin täällä Nuorisotiedotuspiste Aaltosessa. Olen oppinut tosi paljon uutta tietoa täällä mm. valokuvaamisesta ja valaistuksesta. 

Kaikenlaista toimintaa ja tehtävää on ollut. On tehty radiolähetyksiä ja kuvattu videoita ja editoitu niitä. Myös julisteita tuli tehtyä Unplugged-iltoihin. Oikealla esimerkki yhdestä julisteesta, jonka olen tehnyt Adoben Illustratorilla.


Työporukka on ollu aivan mahtava ja hauskaa on ollut yllin kyllin. Olen kiitollinen Tornion Nuorisotoimen väelle, etenkin niille joiden kanssa tuli tehtyä yhteistyötä. Eniten tietysti Luskulle, Ellulle ja Reijalle, jotka Nuorisotiedotuspiste Aaltosessa työskentelevät. Myös muille ihmisille, joiden kanssa tuli tavattua ja juteltua täällä Aaltosessa.


Tiistain meikkausvlogista (vas. Márjá)
Raskastakin on myös välillä ollut. Etenkin edellisellä viikolla (4), jolloin piti joka päivä radiohaasteen takia kuvata vlogia YouTubeen. Kuvaamisen lisäksi siinä on se pirullinen editointi, johon kuluu tietysti aikaa jos haluaa saada videon näyttämään ns. "hyvältä ja katu-uskottavalta". Täytyy ainakin myöntää, että oli koko ajan tekemistä eikä jäänyt yhtään sellaista luppoaikaa.

Mutta onnellinen ja iloinen fiilis nytten, kun sekin on ohi! :D



Ensiviikolla alkaa koululla portfoliojakso, jonka myötä pitää alkaa kaivamaan kovalevyltä vanhoja juttuja joita on tullut tehtyä media-alaan liittyen. Onneksi olen suurin piirtein kerännyt melkein kaikki tiedostot kouluajoilta itelleni talteen.

Haikein mielin tulee kuitenkin lähdettyä täältä, koska olen tykännyt olla täälläkin työssäoppimassa, vaikka tila onkin jo aiemmin tuttu. Iso kiitos ja kumarrus!  



On aika jatkaa matkaa kohti tulevaa!
- Sami Koskimäki