Lomat ovat ohitse ja arki alkaa viileästi blogikirjoituksella! Tai no, viileäksi en menisi ehkä haukkumaan päivää jona töihin saavuin, oli nimittäin melkoista haipakkaa. Helle poltti niskaa ja korvia ja toista leukaa, mikä teki päivästä aika hikisen. Kävijämäärässäkin tämä erikoisen kuuma päivä näkyi, sillä ihmiset viihtyivät paikan päällä vain lyhyen aikaa, kunnes aurinko mokoma ajoi heidät tiehensä. Me työntekijät tönötimme kuitenkin urheina teiden laidoilla valvoen lakia ja järjestystä. Samana päivänä pidin myös valokuvauskerhoni, jonka aikana otimme vähän kuvia liikennepuiston arjesta. Sain yllättäen innokkaita linssiludeja paikalle, ja saimme todella hienoja otoksia. Kuvaa tuli mm. autojen päältä, liukumäestä, jalkapallokentältä ja sen sellaisesta. Todellinen arkijuhla siis kyseessä on.
Meillä on täällä liikennepuistossa ollut toden totta kuumat ilmat. Asfaltti hohkaa lämpöä, autot sulavat tielle ja jäätelön myynti paukkuu ennätyslukemissa. Vanhemmat saapuvat paikalle ja tuovat lapsensa mukanaan, jotka painuvat heti leikkimään ja touhuamaan. Tällä välin vanhemmat itse ottavat aurinkoa ja nauttivat virvokkeista, joista osan meidän kioskimme tarjoaa. Meillä oli hellepäivien ratoksi myös erityisen kuuma liikennekoulu, jonka kaikki helteestä huolimatta reippaasti läpäisivät. Saimme myös paahtavan auringon alla taiteilla kivasti, kun meille siihen ”taulu” suotiin.
Olemme pelanneet jalkapalloa sekä leikkineet hippaa, niin paljon hippaa, ei mitään muuta kuin hippaa 30 asteen helteessä. Sebastian loistaa poissaolollaan, ei kuulu ei näy. Epäilen jotenkin vahvasti, että hän on jossain kaupungin yleisessä altaassa viilentämässä itseään. Itsekin tuumin moneen otteeseen että juomaveteni sopisi hyvin myös päähän kaadettavaksi. Mutta nyt minun on jatkettava viikkoani, palaan asiaan lauantaina 2.3, kun meillä on silloin maankuulut päättäjäisetkin. Pyrin antamaan teille kattavan tiedon loppuviikosta ja pistämään hiukan tunnelmia päättäjäisistäkin. Mutta nyt, jos kaipaatte minua, löydätte minut kylmäaltaasta jäätelöiden seasta pingviinijäätelöistä vasemmalle. Jos en palaa viikon kuluttua niin soittakaa vanhemmilleni ja sanokaa, ettei enää koskaan hippaa.
Oikealla urhea joukko valokuvattavia
Kioskin iloinen henkilökunta toivottaa sydämmellisesti tervetulleeksi kaikki.
Kiveä alettiin maalaamaan edustuskuntoon
Tällaista jälkeä siitä sitten tuli. Saimme myös kiveemme niin liikennemerkkejä, eri maiden lippuja, kulkuvälineitä kuin myös kirjoitustakin
Maalattu kivi koko komeudessaan
En ole ihan varma osaanko ajaa megafonia oikein, mutta tuona hetkenä minusta tuntui että tuo on juuri se oikea tapa.
Kehuja olemme saaneet näköjään roppakaupalla. Ken lienee salainen imartelija?
Kuumiltä keleiltä pelastaa herra Pilvi, joka syöksyy auringon eteen kun viimeinenkin toivonkipinä alkaa sammua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti