Viidessä viikossa unkarilaiseksi?

Terve!

Täällä Inka, viimeisen vuoden NUVA-opiskelija Unkarissa. Olen tekemässä viimeistä työssäoppimistani Szekszardissa. Täällä asukkaita on n. 33 tuhatta rakkaan Wikipediamme mukaan, mutta paikallisilta kysyttäessä asukasluku vaihtelee 5 000 eteenpäin. Szekszard on myös sisaruskaupunki Torniolle.

Matkaan oli mahtava lähteä, onhan viisi viikkoa pitkä aika asua uudessa paikassa ilman tuttua ja turvallista. Samaan aikaan myös erittäin lyhyt aika. Oman mielenkiintonsa tuo matkaan se, että lähdin ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa. Tapasimme ensimmäisen kerran lentokentällä. Onneksi vastassa oli erittäin mukava ihminen!

Ensimmäinen viikko on jo takana päin. Paljon hämmästeltävää on ollut ja uutta ehtinyt kokemaan viikon aikana. Kaupunki on rauhallinen ja ihmiset hirveän ystävällisiä. Töissä lapset ja nuoret eivät puhu englantia, joten ohjaaminen tapahtuu lähinnä yhdelle ihmiselle, joka tulkkaa. Tämä ihmisten kielitaito on asia, joka aiheuttaa eniten harmitusta. Olisi kiva tutustua paikallisiin ihmisiin.

Työpaikkamme Polip

Työn touhussa.

Ensimmäisenä päivänä meitä oli vastassa eräs yliopisto-opiskelija, joka saattoi meidät asuntolaamme. Ei puhunut englantia myöskään. Asuntolassa meille annettiin jotkut lomakkeet täytettäväksi. Olihan niitä mielenkiintosta täytellä, kun kieli oli Unkari ja kukaan ei pystynyt auttamaan. Säälitti opiskelijaa kohtaan, kun hän niin olisi halunnut auttaa, mutta ei kyennyt muuta, kuin kirjottamaan kääntäjään mitä haluaa sanoa.

Asuntolamme.

Näin pääsiäisen aikaan täällä on erittäin hiljaista. Kaupat ovat kiinni (lukuunottamatta kymmeniä jäätelökioskeja) ja ihmisiä liikkuu todella vähän. Onneksi kaupunki on kaunis ja useampaan otteeseen olen päätynyt vain kävelemään kameran kanssa.

Toivotaan, että seuraavista viikoista tulee lämpimiä, että saan pienen etumatkan kesään. Tulen kirjoittelemaan myös lisää kuulumisia tänne, kun arki taas alkaa.

Psstt. Meidän matkaa voi seurata myös osoitteesta unkari2017.blogspot.fi. Sieltä voi lukea myös matkakumppanini Iiron (unkarilaisittain vissiin Liro) ajatuksia reissusta.

Loppuun vielä kaupungin katujen tunnelmia.

 Terkuin Inke :-)