Junalla matkustaminen voi tuntua joskus pitkäveteiseltä, varsinkin kun kilometrejä tulee kerrytettyä siinä satoja. Ennen junaan nousua odotat kanssaodottajien mukana, kaikki kellosta minuutteja laskien. Välillä väsynyt konemainen ääni toistaa junan joka on saapumassa paikalle, jolloin kaikki odottavat henkeään pidätellen onko saapumisaika siirtynyt taas tiimalla eteenpäin. Horisontin kuikuilu on suosittu harrastus näissä piireissä,sillä junan tervehtivät yskäisyt virkistävät väsyneiden matkalaisten mieliä.
H-hetki koittaa todella nopeasti, sillä junan ilmestyessä näköpiiriin se ikään kuin kiiruhtaa paikalle jarruttaen ja kyytiläiset mukaansa ottaen. Ihmisten kirjo on valtava junaan puskiessa. Toiset kantavat mukanaan reppuja, toiset laukkuja, jotkut vetävät perässään renkailla varustettua laukkua ja yksi on pakannut maallisen omaisuutensa muovikasseihin. Oman vaunun löytyminen on myös aina pieni seikkailunsa, sillä junan kiiruhtaessa asemalle voi se joko pysähtyä hyvinkin onnekkaasti suoraan kohdallesi, tai sitten suhahtaa ohitse ja kulkeutua matkan päähän sinusta. Muistakaa se, että sinä haluat mieluusti nousta omaan vaunuusi, sillä matkalaukkujen kanssa kulkeminen ahtailla käytävillä ei ole mikään kokemisen arvoinen elämys. Jos selviät reissusta töytäisemättä yhdeltäkään mummolta tekoahampaita lattialle, niin olet paikkasi ansainnut. Käytäväsurffailun jälkeen voit laskea hanurisi junan penkkiin ja hengähtää, paitsi tietenkin jos tulet sellaisesta paikkaa kuin Kemi ja tiedät että edessäsi on väistämättä vaihto Oulussa, silloin pitää tehdä valmisteluja.
Junanvaihto eräänlaisena urheilulajina pitäisi mielesetäni liittää Olympialaisiin, sillä se tunnin odotus rentoutumatta vie sinut samaan tunnelmaan mitä esimerkiksi sadan metrin juoksijat aina kokevat. Odotusaika on pitkä joten asennon on oltava mukava, mutta silti niin lyhyt ettet voi aivan heittää tavaroita lojumaan ja asettua kodiksi, pitää olla koko ajan lähtövalmiina. Vietät tunnin tuijottaen kelloa ja valmistautuen henkisesti junanvaihdokseen, mutta jokin rikkoo ajatuksesi, konduktööri on saapunut vaunuun. Näytät lupasi matkustaa ja odotuspeli jatkuu, valmiina, tarkkana ja toiveikkaana, toiveikkaana siitä että juna ei olisi kovin myöhässä jottet joutuisi kilpajuoksemaan aikaa vastaan. Yleensä kaikki on kuitenkin mennyt ihan putkeen. Toistat vain sen mitä alussa opeteltiin, ja vankkumattoman kokemuksen sekä adrenaliinivirran avulla revit itsesi raivokkaasti junasta toiseen. Löydät paikkasi vaikka pimeässä, istut alas ja puhallat ihmisten kengänpohjista saamasi pölyt ulos keuhkoistasi.
Matka jatkuu nyt kohti suurempaa määränpäätä, eikä pääteasemasi ja nykyisen sijaintisi välissä ole kenties yhtään vaihtoa tai pysäkkiä, nyt voi levätä. Matkaa taittaessa katselet ulos ikkunasta, tähän vuodenaikaan se on tehtävä päivällä sillä valovarat ovat iltaisella väissä. Suomessa on pirun paljon puita, totea tämä ja siirrä seuraavaksi huomiosi matkustajiin. Joku mummeli röhnöttää penkillään ilman kiireen häivää, muut ihmiset sankoin joukoin älypuhelimiensä kimpussa kuulokkeet korvilla, jopa keski-ikäinen pariskunta näppäilee yhdessä tuumin tablettejaan. Totta kai sinäkin tätä teet, onhan älypuhelin valtavirran kanootti.
Kilometrit vaihtuvat kymmeniksi ja kymmenet sadoiksi, istut ikkunan äärellä kirjaa lukien tai musiikkia kuunnellen, kun matka on pitkä ja päivä väistyy yön tieltä, voit katsella mahtavia kaupunkimaisemia. Lukuisat valaistut ikkunat sekä putiikkien valokyltit toivottavat sinut aina tervetulleeksi uudelle pysäkille. Kun juna alkaa hiljentää vauhtiaan, näet vain ohi vilahtelevia ihmisiä sekä kuuntelet kuinka junassa alkaa se pieni mutta tehokas muuttoliikenne. Matkalainen vaihtaa paikkaansa toisen matkalaisen kanssa, oma kaunis luonnon kiertokulkunsa. Kaupungeilla on myös oma jännä tapansa sanoa sinulle ”näkemiin”, sen tekevät isojen liikkeiden metalliseinät ja niiden päällä olevat neonkyltit, katsot sitä puolta mitä monet eivät näe. Olenkin monesti saanut näistä sellaisia ajatuksia, että kaupungit ovat suuria metallilaatikoita, ikään kuin rakennettu juuri jonkin tietyn symmetrisen muodon mukaan.
Kaupunkien laitakadut ja suurena kohoavat aidat ovat totta kai myös vetäneet puoleensa kivenkovia artisteja, monenmuotoisine graffiteineen. Voin vain kuvitella kun kaupan takaovesta astuu ulos kauppias, joka nakkaa roskiin uuden erän myytäväksi kelpaamatonta ruokaa. Rotat säikähtävät kolahdusta ja vilistävät katuojien viemäreihin pakoon, kauppias sylkäisee ohi kiitävän junan suuntaan satojen ihmisten ohittaessa yhden sekunneissa. Kaupan takaovi sulkeutuu kuten joka yö, jättäen tämän valoin koristellun metallilaatikon omaan tahrimattomaan loistoonsa. Oletko koskaan kurkannut laatikon ulkopuollelle? Matkusta junalla ja kiinnitä huomiota näihin pieniin, mutta siltikin erittäin oivallisiin asioihin.
Kun kello saattaa itsensä jo kohti keskiyötä, voit tuntea määränpääsi lähestyvän. Itse ajattelen monesti, että on se kumma että näinkin nopeasti aika menee, ja nyt haistelemme ilmaa toisella puolella maata. Jotenkin nautin aina tästä seesteisestä menosta vailla huolen häivää, nautitko sinä? Vai onko matka puuduttava ja turhauttava kun et voi tehdä mitään merkittävää? Itse tein merkittäviä asioita oman yhdeksän tunnin junamatkani aikana, kirjoitin tämän, lisäksi aloitin uuden kirjan lukemisen. Kankkuni on puutunut ja selkääni juilii, mutta minä en välitä, olen perillä.
Rautajätti kiskoja pitkin kulkee
kun kaupunki jälleen silmänsä sulkee
väsynyt on matkamies joka alati valvoo
ohikiitävän kaupungin valoja palvoo
- Joni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti