Österreich: Gehen wir los!

Perjantai 18.10.2013

Klo 05.27; Oulun lentoasema

Yöunet jäivät totuttua lyhyemmiksi, kun herätyskello puuttui peliin klo 02.30 ja matka kohti Oulua saattoi alkaa.

Kolikot kaukaloon ja hammastahna tiskille - eikä metallinpaljastin vingahdakaan. Selvisin! Ai joo, sinne Wieniinkin pitäisi vielä päästä. Siispä hammastahna takaisin tuubiin ja suunta kohti liukuportaita, lähtöporttia nro 13 ja Tukholmaan päätyvää lentoa SK4201.

Klo 06.54; Saab 2000 (SE-LSB) - 7A

Opin jotain uutta lentokoneista heti ulko-ovella, kun koneen keulasta tuulilasin alta pilkisti käsi! Nokalla olikin ennennäkemätön pyöreä "kolo", jonka kautta laukkuja ruumaan toimittanut henkilö välitti ohjaamoon paperilappusen. Olipas kätevää.

Teekupitkin ovat täällä käteviä. Tähän mennessä olen oppinut jo, että tee auttaa säilyttämään nestetasapainon lennolla ja kahvilaatu on valittu täällä matkustamon ilmanpaineeseen sopivaksi. Kaikki tämä oli kirjailtu pahvimukin kylkeen.

Kannatti siis tulla, sanoihan Homer Simpsonkin pojan oppivan enemmän lentokentällä, kuin koulussa. Lentäminen on jännää.

Klo 08.39; Stockholm-Arlanda - Terminal 5, utgång 05A

Lentosuunnitelman mukaisesti päädyin Tukholmaan jo toista tuntia sitten. Laskeutumisen jälkeen ohjelmassa oli ohjattu bussikierros asematasolla. Harmi, että ulkona oli vielä kovin pimeää.

Terminaali 5 on aika iso. Koska aikaa Wienin koneen lähtöön oli useampi tunti, päätin hiihtää alueen päästä päähän. Katsottavaa riittää: täällä on isohkot maisemaikkunat, tolkuttomasti kauppoja (joista ainakin yksi on täynnä vodkaa), paljon ihmisiä sekä leikkimaa, jonka ovella on valtava appelsiini. Siitä on kätevää ottaa suunta navigoidessa ympäriinsä. Muita karttoja kun on vaikea tulkita.

Kun Terminaali 5 oli tullut tutuksi, tajusin, että jossain täytyvät olla myös terminaalit 1-4. Löytyiväthän ne. Ensin tulee kulkea vahingossa läpi yksisuuntaisesta ovesta, jonka selkäpuolella lukee "No entry". Seuraavaksi mennään läpi tullista ja seurataan maisemakkunoita, kunnes kenttä terminaaleineen on tullut tutuksi. Kierros jatkuu turvatarkastuksen kautta päättyen lopuksi tutulle appelsiinille. Alunperinhan halusin kuitenkin vain tietää, miltä mahtaa näyttää SkyCityssä ja olisiko SkyBridgeltä parempi näkymä kiitotielle.

Täytyyhän reissusta ottaa kaikki irti - ei tänne liian usein pääse ja aikakin kuluu mukavasti. Onko Tom Hanksin elokuva "Terminaali" muuten tuttu?

Lentokentälläkin on jännää - maailman seitsemänneksi parhaaksi valittu kaupunki saa kyllä yrittää tosissaan, heheh.

Ai niin, näkymäthän olivat mainiot - ostosmatkailijalle. Jospa näköalapaikka löytyisi sitten Wienistä... sinnehän vie OS0312 puolen tunnin kuluttua.

Klo 10.55; Airbus A319 - 19F

"We drive, you fly" sanovat kupit täällä - kyseessähän on siis tällä kertaa lentokenttäkyydityksen mainos.

Yhdentoista kilometrin korkeudessa paistaa aurinko ja pakkastakin on vain vaivaiset viitisenkymmentä astetta. Vajaan tunnin jäljellä olevaa lentoaikaa lyhentää ruudulla pyörivä piilokamerashow. Onko kukaan koskaan matkustanut S-Bahnilla? Huhun mukaan numerolla 7 varustettu kyyti kuljettaa matkalaisen hotellille. Vielä kun tietäisi, millaisen härvelin kyljestä numeroa alkaisi etsiä...

Klo 12.44; S-Bahn nummer 7

Lentosuunnitelma piti jälleen paikkansa ja matkalainen löytyi lopulta Wienistä, kuten oli tarkoituskin. Seurattuaan loputtomasti harhaanjohtavasti mutkittelevia Ausgang/Exit -kylttejä, löysi hän viimein tiensä pyöröovihirvityksestä ulos, takaisin sisään, geradeaus, rechts, S-Bahn-pysäkille ja lippuautomaatille. Kun automaatti oli lahjottu, tulikin jo kiire laiturille nro 1. "Bitte einsteigen!"

Kyydissä on tarkoitus pysyä WienMitte -asemalle saakka ja vaihtaa sitten tämä ratikan ja junan risteytys metroon, jolla loppumatka hotellille taittuu.

Klo 14.49; Hotel Bellevue, 504, Wien

Okei, S-Bahn toi perille erään kauppakeskuksen liepeille. Kylttiä kyltin perään ja vihreää U4-linjaa hakemaan. Pääsin viimein metropysäkille ja totesin etsimäni junan Heiligenstadtiin odottavan paikallaan. Määränpääntarkistus puhelimen muistiosta kahdessa sekunnissa ja loikka kohti junaa kolmessa - juuri sopivasti aikaa ehtiä tarttua sulkeutuvan oven kahvaan ja todeta säälivä katse nyt jo liikkuvan metron ikkunasta. Juuri kuin elokuvissa - huippua siis. Seuraava vuoro samaan suuntaan kelpuutti minut kyytiinsä viiden minuutin odotuksen jälkeen.

Metrolla matkustin kymmenisen minuuttia Friedensbrücken asemalle, josta matkaa hotellille oli oppaan mukaan vielä 500 metriä. Mutta mihin suuntaan?

"Können Sie bitte mir raten?" "Wo liegt die Althanstraße?" Jukupätkä, kun oli hauskaa harjoitella saksaa. Ja löytyihän se hotellikin lopulta, juuri sieltä, minne toisessa hotellissa neuvottiin.

Hotelliin saapuessa kirjauduttiin huoneisiin ja saatiin tervetuliaispaketin mukana mm. viikonlopun ohjelma, paperilehtiö ja kuulakärkikynä. Ai niin, julkisen liikenteen lippu löysi myös tiensä taskuun. Jollain Bahnilla pitäisi päästä 50 minuutin sisällä... johonkin.

Klo 19.52; Hotel Bellevue

Nythän tämä alkaa pysyä jo lapasessa. Onnistuin siis matkaamaan ratikalla WienXtran tiloihin muuhun porukkaan sulatuneena. Jollei ratikkalippua jo löytyisi taskusta, olisi pummilla matkustamisen kiusaus sivumennen sanoen suuri - kukaan ei ole tähän mennessä kysynyt lippujen perään.

Määränpäässä käytiin lyhyesti läpi viikonlopun ohjelma ja BarCamp-toimintamuoto. Homman selvittyä patikoitiin seisovan pöydän ääreen.

Joko tässä olisi tarpeeksi juttua yhdelle päivälle? Aika paljon sitä kerkeää, kun herää ajoissa. Joko mainitsin, että matkustaminen on melko jännää, eikä yhtään hullumpaa?

Jesse

Jesse-shown ainoa vieras yksin Itävallassa - mikä voisi mennä vikaan?

Österreich-merkinnällä varustetut tekstit kuvaavat Jessen koettelemuksia neljän päivän aikana Youth BarCamp -tapahtumassa Itävallan Wienissä. Kaikki tekstit koottuna tämän linkin takana.