Lauantai 19.10.2013
Klo 08.32; Hotel Bellevue
Huoneeni ovi vaikuttaisi olevan tuurillakäyvä. Avainkorttia pitää tökkiä edestakaisin lukossa ja toivoa, että vihreä valo syttyy. Toistaiseksi olen onnistunut pääsemään sisään yhtä monta kertaa, kuin uloskin, mutta onneksi ovi ei kuitenkaan lukkiudu pysyvästi esimerkiksi kolmen epäonnisen yrityksen jälkeen.
Aamupala on syöty ja matkan pitäisi jatkua puoli kymmeneksi WienXtran tiloihin Albertgasselle, jossa tapahtuma on tarkoitus aloittaa.
Klo 21.33; Jälleen hotellilla
Tänään minusta tuli kansainvälinen rikollinen. Siis ihan oikea kriminaali. Kävelin päin punaisia - kahdesti.
Muuten en ole ehtinyt yhtään niin moneen paikkaan, kuin eilen. Aika tarkalleen 12 tuntia sitten aloitimme tapaamisen varsinaisen ohjelman, siis keskustelut - kuulostaapa tosiaan jännältä: "Tulin Wieniin... keskustelemaan."
BarCamp-työmuodon idea on, että osallistujat ideoivat itse teemaan sopivat keskustelut. Idean esittäjä on ikään kuin keskustelun puheenjohtaja, mutta käytännössä osallistujat kertovat mielipiteensä aiheesta hyvin vapaasti. Tilanne ei siis juurikaan eroa tavallisesta keskustelusta, paitsi että osallistua voi myös kuuntelemalla takapenkistä. Ehdotuksia korvaamaan k-sanan saa halutessaan jättää.
Tapaamisen aiheena on nuorten osallistuminen ja mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon. Keskusteluja (käännös englannin sanasta "session" kuulostaa vielä höntimmältä) käytiin samanaikaisesti eri huoneissa eri aiheista. 45-minuuttisia pätkiä päivään mahtui viidestä kuuteen. Bloggarimme kuunteli sujuvasti mm. ideointia esimerkiksi puhelimeen sovitettavasta osallisuussovelluksesta, mahdollisuuksista tehdä politiikasta helppotajuisempaa ja siitä, kuinka online-äänestäminen (ei) toimisi.
Mielenkiintoisinta oli kuitenkin saada tietää Britanniassa julkaistavasta nuorten "nettilehdestä", jonka sisältö on yhteisön kävijöiden tuottamaa. Lopuksi jäi aikaa myös hiostaa esitelmöijää kysymyksin. Projektin käyntiinsaaminen, siitä tiedottaminen ja nuorten aktivoiminen tuntuu olevan vaikeaa myös muualla. Ongelma on kuitenkin ratkaistu mm. mainostarroilla, flyereillä (miten se lappunen kirjoitetaan?) ja grafiteilla (oikeinkirjoitustunneilla todellakin oli jotain muuta mielessä).
Kello kuuteen mennessä puheet oli pidetty ja yhteenveto hoidettu. Sitten matkattiinkin jo raitiovaunulla kohti ravintolaa. Loppuosa matkasta patikoitiin melkeinpä kesäisessä säässä. Täällä on aika hienoa. Kotona isot rakennukset ovat tärkeitä, kuten vaikkapa kaupungintalo. Siispä Wien on joko koko alppimaan tärkeiden rakennusten keskittymä, tai sitten kaikki on täällä muuten vain suurempaa. Näkisittepä paikallisen kirjaston: "Miksei meillä koskaan, kun muillakin on...?"
Ruoka-aikaan opittiin mm. asiaankuuluvat toivotukset ja juomalaulu espanjaksi. Muistinpas juuri, että saksalaiset tahtoivat lounasaikaan muuten tietää, mitä ihmettä "hööolkyn kooölkyn" mahtaa tarkoittaa. Jälkiruoaksi tarjottiin mutakakkua, jota oli vaikea leikata. Muuten se kyllä oli oikein hyvää.
Kymmenestä suomalaisesta taidan olla tapahtuman pohjoisin osallistuja, kaikkien mielestä asun siis jollain susirajalla. Saman mielipiteen taitavat jakaa myös muut osanottajat - esimerkiksi Frankfurtissa kun ei kuulemma ole tapana pysähtyä katsomaan jokaista taivaalla lentävää lentokonetta.
Ihmeteltyäni - nyt jo ihan hiljaa itsekseni - kaikkea hienoa, mitä suurkaupungista voi löytää vain, jos asuu Torniossa, löysin itseni lopulta täältä hotellilta. Sain muuten aikaisemmin vihjeen avainkortin oikeaoppiseen käyttöön: täytyy olla kärsivällinen ja liu'uttaa korttia lukossa hitaasti, niin viidennessä kerroksessa (112:n portaan päässä) oleva oveni kuulemma avautuu. Sahasin korttia lukossa tilanteeseen nähden kyllä hyvin kärsivällisesti - en vain ollut nähnyt vessaa sitten aamuherätyksen.
Huomisaamuna on tarkoitus olla vielä tapaamisen päättämistilaisuus, jonka jälkeen saan jäädä ihmettelemään Wienin suuruutta ihan yksikseni maanantaiaamun paluulentoon saakka. Täällä on kuulemna jossain hieno eläintarha, josta tuntuisi löytyvän (vesinokkaeläintä lukuunottamatta) melkein kaikkea norsusta pandaan. Muistanpas vain yläasteen saksantunnilta erään videon, jossa Roman Schatz harjoitteli tienkysymistä ja neuvomista eläintarhassa todennäköisesti vain kysymisen ilosta: "Wo hier ist der Elephant?"
Onko ihan rikollista jättää käymättä taidemuseossa?
Jesse
Jesse-shown ainoa vieras yksin Itävallassa - mikä voisi mennä vikaan?
Österreich-merkinnällä varustetut tekstit kuvaavat Jessen koettelemuksia neljän päivän aikana Youth BarCamp -tapahtumassa Itävallan Wienissä. Kaikki tekstit koottuna tämän linkin takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti